Seuraa johtajaa ja juokse sporan eteen.

Sunnuntai 5.10

Äiti vielä Helsingissä oli. Mun suunnitelmissa oli koko päivä vain levätä ja olla tekemättä yhtään mitään, mutta kuinkas kävikään. Sain tietää eräiden ihmisten suuntaavan kaupungille, joten itsekkin freesauduin, joskin nopeammin kuin herrat puhutaan videopuhelua suihkussa, joka ei ole homoa. Saatoin äidin asemalle ja sitten pojat eivätkään kertoneet missä ovat, mutta mä oon niitä fiksumpi ja ne tuli heti ensimmäisessä paikassa vastaan. Vitsi mä oon hyvä. Mutta on se hitusen outoa nähdä tuttuja stadissa, mä en todellakaan oo tottunut siihen. Mutta paras se olisi alkaa tottumaan kun tuttuja sieltäkin päin maailmaa nykyään löytyy.

Kierrettiin poikien kanssa Sokoksen 3+1 päivillä, ja jos meno oli siellä jo tuollaista, alkoi pelottamaan mitä se on sitten Hulluilla Päivillä Stockalla. Jätkien kanssa sitten vielä muita meidän ryhmässä vainottiin ja mä sain nauttia niin upeista äänistä kun farkkuja sovitettiin. Sieltä sitten lähdettiin taas pyörimään ihan ympyrää, mulla ei ollut hajuakaan minne me mennään, eikä niin ollut Ronillakaan. No Akun perässä pysyttiin, kenkiä katsottiin ja lopulta itsemme Stockan yläkerrasta löydettiin. Siellä oli sunnuntaina niin hiljaista ettei kukaan meitä häirinnyt. Siitä sitten mietittiin mitä tehtäisiin ja lopputuloksena kaikki eriteille jouduttiin. Itse lähdin katsastamaan Burger Kingin ensimmäistä kertaa, samana päivänä olin vihdoin saanut tietää missä se toinenkin on. Asemalla kuitenkin itse kävin ja olihan se ihan hyvää, mutta ei oo mäkin voittanutta. Mutta kyllä tuonne uudestaankin menee. Päätimpä lähteä sitten takaisin Itikseen päin, ettei mummi aivan huolestuisi. Siellä se ilta sitten meni.

Maanantai 6.10

Valmiina viikkoonko? Viikonloppuna neuvottiin lepäämään, mutta mä oon väsyneempi, kuin aikoihin. Jalat huutaa hoosiannaa ja keho kaipaa vain unta. Paras lähtötilanne töihin, mutta tyhmästä päästä kärsii koko nuppi. Ainakin hauskaa oli. Töissä alkoi stressin huomata ja mäkin onnistuin itseäni haavauttaa. Kaikki luuli että oon alkanu viiltelemään, mutta mä en vaan osaa käyttää sitä tavararekkiä, vaikka kyllä senkin sitten oppi. Vilma tuli mua työpäivän lopulla moikkaamaan ja käytiin vielä Subwayssa istumassa ja juttelemassa, kun viimeksi toukokuussa nähtiin. Sieltä sitten mummille menin ja äiti sinne pikaHanko-visiittinsä jälkeen takaisin tuli ja mukana valmisruokaa toi. Helsingissä ollessa rahaa paloi sairaasti ruokaan, ja jos en syönyt ulkona niin mä söin makaroonia ja papuja+eri lisukkeita. Se on se mihin ei voi kyllästyä.

Tiistai 7.10

Kahdeksan aamu, mutta kun saa töihin kyydin se ei tunnu niin pahalta. Suoraan oven eteen kun pääsi, oli elämä täydellistä. Vaikkakin siellä puolituntia etuajassa olin, vai puhunkohan mä ees oikeasta päivästä, mutta mitähän sillä väliä on. Tauoilla mun rahoja vaanivat korvapuustit ja sushit. Se kurkkusushi on täyttä rakkautta. Saisipa kotipuolestakin sushia. Lähdettiin sitten äidin kanssa keskustaan, koska mä halusin ostaa Mac:in pisteeltä muutaman meikin ja sainkin ne mitä mä halusin, peitevoiteen ja huulipunan ja oon kyllä niin tyytyväinen. Kosmetiikkahullun pakkomielli oli myöskin saada tullut livbox itselleen jo Helsingissä ollessa ja vitsi ne tuotteet on niin suloisissa paketeissa. Vaaleanpunainen! Köytiin äidin kanssa sitte vielä Stockan yläkerrassa kahvilla ja sieltä lähdin sitten suunnistamaan kirkkoon.

Olin sitten ainut nuorista joka sinne meni, mutta ei se kyllä mua haitannut. Mä niin tykkään käydä ja laulaa kirkossa, saa laulaa melkeen niin paljoin kun haluaa. Palvelus meni nopeasti ja sieltä sitten vaan suuntana jälleen ala-kerta. Nupissa biljardin pelaamista, viinirypäleiden syömistä. Hauskassa porukassa oloa. Dorf on aina Dorf. Loppuun asti itse sinne jäin, vaikka melkeen kaikki muut siltä häipyivät. Mutta mä haluan käyttää kaiken hyväkseni, aina siellä voi oppia jotain uutta. Ja mä oon avoinna uusille jutuille, aivan niin kuin töissä. PITÄKÄÄ KORVAT JA SILMÄT AUKI opitte niin paljon! //Hitusen esimakua taidekuvalla tulevasta asupostauksesta!