Mä peittoon sut ehkä ensikerralla, tai sitten saat kärsiä todellisuudessa.

Maanantai 13.10

Meidän tetin aikana kerkesi jakso vaihtua, joten ihan uudella ohjelmalla lähdettiin valloittamaan kakkosjaksoa ja sen haasteita. Ensimmäinen tunti, joka oli matikkaa meni pelkästään tet-kokemuksista jutellen. Myöskin kaikki muut opettajat joiden tunnit meillä oli, kysyivät miten tet-meni ja sitähän jatkui koko viikon. Varsinkin opontunneilla piti kertoa paljon tetistä, mut en mä haluu mun salaista onnea kertoa muille. Liikunnantunnit mä skippasin kokonaan, kun muokkailin kuvia jaksopalautteeseen, korvasin ne tunnit myöhemmin. Voispa muutenkin tehdä niin että opiskelee kotona ilman että saa poissaoloja, varsinkin kipeenä se olisi kätevää, mutta eipä se niin mene.

Tiistai 14.10

Lukkarin mukaan kympin aamu, oikeasti mulla yhdeksän, koska uskontoa. Uskonto on mulla kyllä yksi lempiaineista varsinkin koska opettaja on niin paras! Sitten yh:n kertaustunti ja koe. Mun piti lukea Helsingissä ollessa, mutta sitä tuli tehtyä aivan kaikkea muuta. Ensimmäiseen yh:oon kokeeseen ei tosiaan tullut paljon luettua, mutta kuitenkin sain siitä 9-, ja sen parempaa ei meidänluokalta tullut, joten oon kyllä tyytyväinen. Yh on mun mielestä helppo ja kiinnostava aihe, mutta asiaan saattaa vaikuttaa se että tiedän monia asioita jo etukäteen ja oon kiinnostunut niistä. Jotenkin tuntui niin vapaalta, kun mulla ei ollut ollenkaan soittotunteja neljään viikkoon. Miks mä vaivaudun niille? No ehkä koska mä haluun saada sen todistuksen, josta voi olla joskus hyötyä töitä hakiessa.

Keskiviikko 15.10

Miks meillä on kolmenkoulupäivän viikko, eiks ois voinu olla viikon syysloma! No kuitenkin matikan tuplat. Ja edellisenä päivänä saatiin ruotsinkokeet takaisin, ja ne nyt meni miten meni... Englannin kokeita ei saatu vielä tuolloin takaisin, koska meillä oli äikänopettaja pitämässä tuntia. Kotitaloudessa tehtiin pitsaa ja kuunneltiin esitelmää. Ainiin pitäis tehdä se omakin. Sitten oli mun aika hipsiä hammaslääkäriin. Kun muut olivat jaksopalautteessa, niin ei kukaan edes huomannut että mä puutuin. Se olikin suuri syy siihen miksi en ilmoittanut että meen sinne. Se itse hammaslääkärissä olo oli ensimmäistä kertaa suht-koht siedettävää, vaikkakin se paikkasi. Eniten mua on aina pelottanut ja kammottanut se puudutuspiikki, mutta onneksi nyt se ei tuntunut niin pahalta.

Hammaslääkärin jälkeen mua huippasi ja olihan se sitten kivaa ajaa fillarilla kotiin. Himassa kerkesin hetken olla, ennen kuin A tuli meille. Oltiin sovittu et pelataan pleikalla. Tää kuulostaa ihan joltain ala-astelaisten leikkituokioilta, mutta ehkä me henkisesti aina välillä palataan sinne ala-astelaisten tasolle. Änäriä pelatessa hakattiin toisiamme, myöskin livenä kun ärsytti että toinen voitti jonkun tappelun. Vitsi me oltiin järkeviä. Loppupeleissä mä hävisin yhdellä maalilla jatkoajalla, tää ei oo kivaa. Joskus pitää ottaa uusiksi, että mäkin voin sut voittaan. Eiks niin?