Unelmat ei vaihdu, ne vain täyttyy ja pakahduttaa onneen.

Torstai 16.10

Ensimmäinen lomapäivä, joskin eihän meidän loma ollut kuin kaksipäivää + viikonloppu. Pakkasin tavarat loppuun ja lähdettiin ajamaan Turkuseen. Siellä sitten Skanssin kautta Ruissalon kylpylään. Kävin kuvaamassa ulkona ensin vettä ja sitten paikalle ilmestynyttä oravaa, josta näkyikin jo kuvia aikaisemmin. Lisäksi napattiin iskän kanssa kuvia musta. Automaattitarkennus tossa Canon 70D :ssä on kuin unelma! Vielä kun saisin uuden kaukolaukaisimen, edellinen ei toimi enää? Tietäisiköhän joku syytä?? Mentiin sitten kylpylään, miks mä en käy useammin. Se on niin ihanaa olla vedessä. Ainakin jos se ei ole jääkylmää, niin kuin merivesi melkein aina. Illalla väsytti aika reilusti ja muutenkin ensiyö tuli olemaan aika vähä uninen, joten onneksi nukuin.

Perjantai 17.10

Käytiin aamupalalla ehkä ensimmäistä kertaa pitkään aikaan aikaisin, koska mentiin vielä uimaankin ennen kuin luovutettiin huone pois. Joskin me otettiin lisäaikaa kuuteen. Mentiin kylpylään ja siellähän sitä aikaa osaa kuluttaa ja myöskin kun huoneessa oli kylpyamme. Olisipa kotonakin! Kun olin sitten pukenut, meikannut ja pakannut lähdettiin hakemaan ruokaa jostain. Päädyttiin jollekkin ihme Heselle ja siellä oli kyllä valikoimaa, mutta palvelu takkusi ja kesti kauan. Kuitenkin rakastuin syvästi HeseKebab:iin. Täydellisyyttä hipovaa. Lähdettiin sitten satamaan, jossa oltiin samaan aikaan, kuin Emmi. Oltiin melkein ekoja satamassa ja oiskohan pitänyt tehdä jonotuslista? No mitä turhia kun eturivissä oltiin. Laivaan päästiin hissillä, ekana satamassa, ekana laivassa, eturivillä keikalla ja AINOINA Antin luona. Kierrettiin kauppojen auettua ne nopeasti, ei oikein mitään ihmeellistä. Risteilyn aikana ostin vain yhden VS tuoksun ja rasvan.

Mentiin syömään "perunamuussi"-paikkaan, joskin itse ei edes kunnolla voinut syödä kun jännitys oli koko ajan päällä. Me nähdään Antti pitkästä aikaan! Osallistuttiin Antti-tietovisaan, ja kuten arvata saattaa me voitettiin ja saatiin ilmainen risteily + suklaata. Lähdettiin siitä istumaan baariin ja odottamaan kuka on se ensimmäinen joka menee seisomaan lavan eteen, koska silloin sinne menevät kaikki muutkin. Mekin tietysti oltiin yhtä järkeviä. Itselläni oli vielä kaiken kukkuraksi kaksi kameraa mukana, joita kumpaakin käytin konsertin aikana. Toisella videokuvasin ja toisella otin valokuvia. Se on taitolaji, mutta sen arvoista. Ei jää mikään välistä ja Antti tykkää kameroista! Keikka oli aivan uskomaton, ja tiedettiin sen kulku kokonaisuudessaan. Tuo settilista tulikin kuunneltua tämän vuoden aikana yhdeksän kertaa. "Ei huono!"

Keikan jälkeen kun oltiin lähdössä pois, Emmin äiti sanoi että se tuntee yhden työntekijän ja se oli menoa! Se mitä sen jälkeen tapahtui oli jotain niin käsittämättömän upeaa. 18.10 me oltiin onnemme kukkuralla. Me nähtiin Antti, ilman että siinä muita faneja oli. Me saatiin valokuvat kiireettömästi. Me saatiin toivottaa Antille hyvää yötä. Me nähtiin se meidän idoli siinä silmiemme edessä puhumassa meille. Me nähtiin Antti Anttina, huppari päällä. Juuri sellaisena kuin me se halutaankin nähdä. Ilman sitä esiintymisasennetta. Vain Antti. Tuon jälkeen oli todella vaikeaa kulkea missään, koska meinattiin vain seota. Etsittiin nettiyhteyttä jotta saatiin vaihdettua profiilikuvat, meillä on kauniit facebookit.

Syötiin siinä sitten kahden aikaan ensimmäistä kertaa kunnolla moneen tuntiin. Meidän seuraan liittyi sitten mies jolta ei yrittämistä puuttunut. Mutta eikö kannattaisi jo luovuttaa, jos parikymmentä kertaa saa pakit? Mutta mulle järkyttävin tilanne oli, kun se arvelin että oon -98. Oonko mä niin nuoren näköinen? Olin järkyttynyt... Mutta ainakin hauska yö meille tuli sen seurassa ja vasta viiden aikoihin hyttiin kerittiin. Jossa sielläkin jäätiin juttelemaan ja vasta kuuden aikoihin nukkumaan mentiin. Yöunet olivat sellaista kolmen tunnin tasoa, mutta kyllähän niilläkin hyvin pärjää, jos asenne on oikea.

Lauantai 18.10

Jotenkin outoa aloittaa päivästä kirjoittaminen niin että yöllä on tapahtunut niin paljon, mutta paras munkin on siihen tottua koska sitä on jatkossakin luvassa! Aamulla meikattiin ja sitten lähdettiin aamukahville/leiville. Aikaa oli paljon siihen että nimmarin jako on. Kierreltiin ympäriinsä ja käytiin kaupassa ja vaan hengailtiin. Käytiin kahvilla taino teellä ja nautittiin täydellistä moussea. Kirjoitetaanko se edes noin? Nimmarinjakoon jonotettiin puolisen tuntia ja kun ovet avattiin, niin mentiinpä taas moikkaamaan Anttia. "Mitenkäs nukuit :) ?" Sieltä sitten suunnattiin syömään. Joko me joudaan, puhutaan Antista tai syödään... Paikka kuulemma muistuttaa hiukan Vapiano, jossa en ole koskaan käynyt, mutta mun tuttu on siellä töissä. Siitä olikin sitten taas aika lähteä odottamaan keikan alkua.

Yleensä laivan "täytebändit" on aika surkeita, mutta nyt kun kuuntelin niin se oli todella hyvä! Kun odotettiin siinä etirivissä, niin kaikki vaan selaili puhelimia, mutta sitten Sebu puuttui peliin. Hän siis on sen bändin laulaja. Hän laului ainoan miehen joka oli eturivissä niskassa herättääkseen huomion ja me kaikki vaan naurettiin. Itsekkin päätin sitten kuvata hitusen puhelimella ja lopputulos oli aivan sairaan makeaa materiaalia, kun Sebastian otti mun puhelimen ka kuvasi itseään. Muutenkin siinä mun nenän edessä keikisteli ja laulo mulle. Sebastian vaikutti todella tutulta, ja olinkin oikeassa, kun goolasin kotona. Kannattaa katsoa Jukebox ;) Paras lämppäri pitkään aikaan, kun oikeasti oltiin kaikki jo siinä vaiheessa ihan fiiliksissä. Jotenkin verhojen sulkeutuminen sai meidät käymään vaan enemmän kierroksilla.

Keikalla oli upeaa, mutta oli niin vaikea tajuta, että tuo oli viimeinen kerta, kun näin tuon settilistan. Siitä tuli niin tuttu ja turvallinen, ensivuonna uudella settilistalla bailataan! Yhden kappaleen ero edelliseen yöhön. Samat ihmiset eturivillä ja meidän oma Antti. Ärsyttävästi kuitenkin suunniteltu että keikka loppuu niin myöhään ja siitä oltiinkin melkein heti Turussa. Ja haettiinkin sieltä suoraan tavarat ja lähdettiin miettimään mistä me oikein päästään ulos. No onneksi sitten ulos päästiin! Eikä myöhästytty junasta, vaan jäädyttiin kun sitä odotettiin. Meidän vaunu tyhjeni melkein kokonaan kun oltiin keskustassa, kun taas Emmin vaunu oli melkein täynnä ja yöllinen juttukaverimmekin siellä. Emmi tulikin sitten hengaamaan meidän vaunuun ja siellä tunti keskusteltiin fb:n seinällä. Me ei tosiaan oltu ollenkaan väsyneitä. Itse täytyi Karjaalla jäädä pois ja siitä sitten kotiin suunnata. Yöunet maistuivat!