Mikk ja mä ihmisiä harhaan johdetaan jos kirkosta puhutaan.

Keskiviikko 1.10

Voi ei, nyt on jo lokakuu, miten tää voi olla mahdollista? Vastahan oli tammikuu ja mietittiin mitä sitä tänävuonna voisi tehdä, nyt tuntuu kuin mitään maailmaamullistavaa ei mun osallani ole tapahtunut. Joskin kyllä tuo kripari oli aika mullistava asia! Töitä, töitä, ilman niitä ei kouluun voi palata. Onneksi on paikka jossa tykkään olla. Ja niin kuin aijemmin mainitsin, unohdin tietokoneenilaturin kotiin, ja onneksi omistan niin mahtavat vanhemmat. Isi toi mulle mun laturin ja sain alkaa laitella kriparikuvia tietokoneelle. Se olikin sitten menoa, tietokone sua oli ikävä!

Torstai 2.10

Oliko tässä päivässä mitään speciaalia, töitä, töitä. Mahtavaa asiakaspalvelua mahtaville asiakkaille. Sovitaan niin että mä jään tänne ja joku muu saa luvan mennä kouluun mun puolesta. Stockalla kuulee myös niin mahtavia asioita. "Korvat ja silmät auki, maailma on just niin kaunis, kuin annat sen olla!" Muutenkin jos ette ole vielä kuunnelleet Kasmirin uutta levyä, kannattaa se tehdä pikinmiten. Kappaleiden sanoma vaan on jotain omalaatuista, johon voisi uppoutua pitkäksikin ajaksi. Antakaa artisteille mahdollisuus ja saatatte löytää uuden suosikin.

Perjantai 3.10

Tänään alkaa meidän koulutus, äiti tulee tänään tänne ja moni muu asia pyöri töissä päässä, kun valmisteltiin hitusen jo Hulluja Päiviä tiivistämällä tavaroita joita oli esillä. Aivan lopputyöpäivästä juteltiin meidän osastopäällikönkanssa, mitä seuraavavikko tulisi sisältämään. Ja tein sellaisen haastattelun myös. Kymmentä yli kolme pääsin keskustaan lähtemään. Metroonkin tuli hyvin kerittyä, ei tarvinnut juosta, jota sitäkin on tullut tehtyä. Myöskin punaisia päin juokseminen tuli todella tutuksi muutaman viikon aikana. Hitusen keskustassa seikkailua, Starbucksissa joustua ja irkolle matkattua. En mä ollut kuin 10 min myöhässä ja suurin osa tuli vielä perässä. Mutta kerettiin me sitten kävellä sinne neljänteen kerrokseen kirkkoon.

Siinä me oltiin, koulutukseen valmiina, kuunneltiin kirkossa selitetty ehtoopalvelus ja sitten mentiin takaisin alas syömään kalakeittoa. Mikk lupasi tappaa itsensä jos siellä on kalaa, ja mitenköhän kävi. Muutenkin meillä oli poikien kanssa aika hauskaa kun me yritettiin kysymyksiin vastailla. Onnistuttiin Mikkin kanssa johtamaan kaikkia vielä harhaa, jes! Paikalla olo merkinnätkin saatiin. Ja kun oltiin syöty oli aika taas sinne kirkkoon marssia, nyt sentään oli muutenkin jo hauskaa, että jaksoi niitä portaita marssia. Liikaa niitä on kyllä tullut talsittua. Toinen jumalanpalvelus sitten vielä ja sen jälkeen oltiin vapaita taas hetkeksi vasta aamulla takaisin.

Itse suuntasin äidin luo stockalle. Kaisaniemistä asemalle ei tarvinnut kuin kerran kartta esiin kaivaa ja tuli siinä matkalla Aleksikin nähtyä. Kui kaikki hengaa nykyään Kaisaniemessä? Äidin kanssa Pizza Hutista pitsat mukaan haettiin ja sitten metrolla itikseen matkattiin. Kyllä siellä on ihana kulkea, en voi varmaan ees enempää sanoa. Mutta välillä sinnekkin eksyy joku hyvännäköinen jätkä, unohtikohan se jäädä pois omalla pysäkillään. //Ja koska noita Antti-kuvia on tuhansia alkaa niitä jo nyt näkymää täällä, nauttikaa älkää kuolko.