Aika oudolta se saattoi näyttää, käveltiin pappi etunenässä.

Maanantai 29.9

Ensimmäinen tet-päivä, hitusen jännitti, mutta onneksi aamulla oli aikaa valmistautua. Kymmeneltä vasta täytyi paikalla olla. Ihana saada nukkua hitusen pidempään kuin normaalina koulupäivänä ja nukkua univelkoja hitusen pois. Kävelin mummilta Itäkeskukseen, itis tulee aina olemaan mulle itäkeskus. Ja odottelin sielä sitten että kello tulisi kymmenen. Myöskin muita nuoria alkoi hitusen parveilla siellä. Tulevia työkaverieta. Joista kahden kanssa mä itse olin enimmäkseen tekemisissä, jotka jälkikäteen selvisivät mun kaverin koulukavereiksi. Helsinki on pieni, taino ITÄ!

Aluksi meille pidettiin ohjeistus ja kerrottiin säännöt. Lisäksi saatiin avaimet ja nimilaatat. Mä oikeasti tuun olemaan täällä kaksi viikkoa, tunnelma kuin aikuisena. Infon ja kierroksen jälkeen me käytiin syömässä henkilökunnan ruokalassa. Onneksi siellä on salaattia, koska joka päivänä ei ollut kasvisruokaa, kana EI ole kasvi. Siitä miinus piste. Myöskin saatiin tietää että meillä on tulossa Hullut Päivät tettijakson aikana, ei voi olla parempaa tuuria. Ruuan jälkeen alkoi meidän työmme. Itselläni se piti kahden viikon aika suurimmaksi osaksi vaatteiden viikkaus, hengarointia, järjestelyä ja asiakkaiden auttamista. Josta itse eniten pidin.

Ensimmäinen asiakas sai mut melkeen sanattomaksi, olin varmaan todella järkevän näköinen suu auki ja tietämättömänä, mitäs ootte telkkarissa töissä. Muutenkin ne ekat päivät menivät siihen että opetteli tavaroiden paikat ja miten viikata tietyt tuotteet. Se on ainakin selvää etten mä enää ikinä viikkaa vaatteita ellei ole pakko, tai sitten viikkaan vaan oikeilla tavoilla. Tauolla kävin ostamassa sushia Herkusta. Työaikana mun lemppariksi nousu kurkku- ja California sushit. Niin hyvää!! Kannattaa kokeilla jos kala epäilyttää, koska itsekkään en ensin lämmennyt edes sille levälle. Joskin silloin en saanut sitä nieltyä, mutta nyt se on todella maukasta. Ja wasabi :)

Tiistai 30.9

Yhdeksästä kolmeen. Outoa kävellä Itiksessä vielä silloin kun kaupat eivät ole auki. Samaa kuin edellisenä päivänä, mutta pianhan se on kuin normaalia. Päivässä askelia kertyi yli kymmenen tuhatta. Rahaa paloi aivan liikaa, myöskin sen takia, koska tuli kaupassa käytyä työpäivän jälkeen. Ja tauolla ostin ripsivärin. Kyllä tuli huomattua että saa paljon parempaa palvelua kun on itsekkin firman sisällä. Ja muutenkin työhenki oli todella mukava, aamulla toivotettiin huomenia muuten moikattiin. Voisin mennä sinne takaisin.

Työpäivän jälkeen kerkesin mennä mummille, laittaa ruokaa, saada ruuan nenän eteen ja sitten Teresa soitti mulle. Olin vähän että varför? No sovittiin että mennään yhtämatkaa Nupiin. Söin loppuun ja kiirehdin metrolle. Kaisaniemessä lähdetään seikkailemaan konttikoulun läpi nupille. Yritetään miettiä mistä napista painettais, mutta sitten sisään päästään ja meidän Aku tuli sitten heti perässä. Pelattiin biljardia kunnes oli aika lähteä Uspeskille. Mietittiin kävelläänkö vai mennäänkö julkisilla, mutta ei se matka oikeastaan ollut edes niin pitkä. Mutta oltiin me aikamoinen letkajenkka, kun pappi etunenässä kävellään pitkin Helsingin katuja.

Oli todella outoa olla kirkossa paikanpäällä, kun siellä ei ollut paljon ihmisiä. Oon ollut tottunut että siellä on aina tupa täynnä, mutta nyt näin kunnolla miltä siellä oikein sisällä näytti. Olihan sekin taas kokemus. Ja kyllä kun kysytään mitä mä tein tetin aikoihin, mä olin kaiken maailman kirkkojutuissa ja mulla oli tosi hauskaa! Jotenkin tuntuu että mä vaan mainostan meidän uskontoa, mutta juttu ei tosiaan oo niin, mä vaan satun rakastamaan meidän seurakunnan porukkaa.

Käveltiin sieltä sitten takaisin ja oltiinkin ekoina perillä. Myöskin Roni tuli liikennevaloissa vastaan, enkä ensin olisi edes tunnistanut. Paljon se takki muuttaa ihmistä ulkonäöllisesti. Hengailtiin sitten Nupissa, syötiin kakkua ja pelleiltiin. Vähän niin kuin cafe, mutta sata miljoonaa kertaa parempi. Ehkä se on ne ihmiset tai sitten Helsinki, mutta mä tiedän olevani oikeassa paikassa.  Kahdeksan jälkeen lähdettiin suuntaamaan "kotiin" päin, opin punaisia päin menemisen jalon taidonkin, jota tuli aika paljon harjoitettua. Mutta hengissä vielä ollaan. Onneksi ei ole läksyjä iltaan, jos Hangosta menisi juna joka tunti, mä kävisin nupissa useammin, mutta kun ei vaan mene :(