Helsinkiin tuli sitten muutettua, matkalla kielillä puhuttua.

Sunnuntai 28.9

Aamulla kun herätys soi, olotila oli, että missä hitossa mä oon. Kun ajatukset alkoivat taas palautua mieleen, vaikka olotila oli kuin kännireissun jälkeen katuojassa. Tai sitten jyrän alle jääneenä. Olin todella valmistautunut kahden tunnin seisomiseen kirkossa. Me siis tosiaan seistään ne kaikki palvelukset, että älkää te valittako jos joudutte istumaan muutaman tunnin kirkonpenkeillä. Eikä teitä ala huimaamaan suitsuke. Mutta en valita, kirkossa on ihana olla se lämmin tunnelma, että voit vaan olla ja hengittää jouluntuntua. Koulussakin jos jossain haisi palaneelta, olin että miksi täällä haisee kirkolta.

Ja koska me ollaan juoppoja jo vauvasta, niin tottakai me kirkossa ryypätään. Vitsi se viini on kyllä hyvää. Ja ne leipäpalat tyhjään vatsaan on kuin unelmaa. Joskin kun siihen jäi ihmisiä syömään niitä, niin valitusta kuului. Hauskaa siinä oli että ne kaikki oli ohjaajia, joiden kuuluisi näyttää hyvää esimerkkiä. Esimerkkiä me ainakin saadaan, mutta kannattaisiko meidän sitä seurata, kun yhdeltäkin tanssiessa nuuskarasia tippui. Mutta hei me ollaan nuorii ja saadaan mokaa. Ehkä me vielä joskus opitaan. Tai sitten ei ja vanhana kadutaan. Mutta eipä ainakaan jääty nuolemaan, näppejä entä jos...

Onneksi en ollu paljon tavaroita purkanut, vaikka niitä suhteessa reilusti olikin. Oon niin surkee pakkaamaan kiireessä. Reppu pursusi hitusen yli, ja vielä kameralaukku lisänä, mutta onneksi niitä ei tarvinnut kantaa paljon yhtään. Pitäisi ostaa sellainen iso urheilukassi, johon oikeesti mahtuisi tavaraa. Leikittiin sitten pihalla, kun oltiin siivottu solut. Vessan pesu... Leikkinä hae ohjaajalle. Itse heitin vitsinä että laittakaa hakemaan rintsikat, ja hups ne kuuli ja se tietysti tuli tehtäväksi. Ja tasapuolisuuden takia myöskin piti hakea bokserit. Ihana penkoa poikien kasseja ja arvuutella onko ne puhtaat vai likaiset. Lopuksi meidät laitettiin vielä pyytämään anteeksi työntekijöiltä ja papilta että herätettiin ne. 

Viimeiset välipalat, joka meni mulla mehulinjalla. Kaikista muutaman kuvan napsimista. Mikk:illäkin kivat ilmeet XD. Infoa tulevasta koulutuksesta ja kuinka ilmoittautua qtikselle. Onneksi jotkut fiksut on ilmoittautunu sinne jo ajat sitten. Koska pakkohan lällyyn on joka tilanteessa mennä. Sitten vielä sillä porukalla joka ei ollut kerennyt himaan häippästä ryhmäkuvanappastiin. Kiitos vaan Jonathanille joka kuvan nappari. Oli meitä suuri jengi koolla, jo niin kuin uskoa voi mukaan mahtui monen laisia mutta hyvin toimeen tultiin vaikka ainoita yhdistäviä tekijöitä oli se mihin kirkkoon kuulutaan. Mutta muutaei tarttekkaan.

Hyvästejä jälleen jätettiin, tällä kertaa kuitenkin autoihin suurinosa hyppäsi, no kyllä osa siellä bussissa kulki, mutta onneksi itse ei tarvinnut mennä ja lähdettiinkin sitten vanhempien kanssa Ikeaan syömään. Koko ajan meidän wappi sauhusi. Ja kuinkakohan montaa kieltä me sinne ollaan sekoitettu. Mummille päästessä mua oli koko ajan vaivannut tunne että jotain mä kotiin oli unohtanut, ja tottakai tietokoneen johtohan se kotona mateli. Kyllä siinä pieni itku pääsi, mutta varmaankin vain koska niin väsynyt oli. No onneksi mulla on tabletti. Ja iltahan nopeasti meni. Jotenkin kuitenkan orpoa ja outoa tietää että mä en kotiin oo menossa pitkään aikaan. Helsinki oot mun kotini.