Vältyttiin polvikyykyiltä ja tansittiin hitaita.

2.7 Keskiviikko

Hitusen pidempään saatiin nukkua. Koska ehtoollispalveluksessa pitäisi olla virkeä. Itse kuitenkin kärsin sen kaksi tuntia huonoa oloa. Istuinkin osan ajasta ulkona ja siellä oli todella hauskaa ja vältyttiin polvikyykyiltä. Kahden tunnin palveluksen paras osa on se että kuulee että on puolessa välissä. Itse ehtoollinen taasen on ihan mukava. Kun juoppoja ollaan niin viiniä juodaan. Meillä oli sitten jälleen ruoka kirkon jälkeen, koska muuten meillä porukka alkaisi tippua yksi kerrallaan. Itse yritin vaan selvitä särkylääkkeiden voimalla eteempäin. Aika onnistuneesti varmaan, kun en usko porukan huomanneen mun olotilaa. Meillä alkoi kirkko kymmeneltä ja syöminen kahdeltatoista, pöytien pyyhkimisen jälkeen kello alkoi jo lähennellä yhtä. Hitusen huoneen siivoamista, leikitään että laukkuun laittamalla tavarat on siististi.

Meillä ei ollut oppitunteja, vaan ensin pelattiin pingistä ja muuta omatoimisesti. Sääkin alkoi olla parempaan päin, verrattuna edellisten päivien kylmyyteen ja sateeseen. Meidän leirin jälkeen alkoi kaikki lämpimät kelit. Mutta ei valittamista, siellä oli ihanan viileä ja sai pidettyä hupparia ja farkkuja ilman että oli kuuma. Meillä oli kuitenkin ryhmätoimintaa, jossa saatiin taas miettiä maailmaa. Ensimmäisenä meidän ryhmä oli huutokaupassa. Saatiin kaikki leikististä sataset ja meidän piti huutaa hyveitä. Lopuksi mietittiin millainen maailma niilla tulisi ja kuka käytti rahansa viisaiten. Joko minä tai Mikko. Pääsemättä koskaan loppuun asiassa. Seuraavaksi mentiin yläsaunalle puhumaan kiusaamisesta. Kuitenkin alkuvaihe oli aika hauska, kun Joel makasi saunan pukutilan pöydällä. Hei vaan mun taustakuva! Jotenkin synkkän iloisia oli meidän keskustelut. Järkevistä asioista kuitenkin oli kyse. Aikaa meillä oli puoli tuntia per aktiviteetti, joka tuntui niin pieneltä. Itse voisin keskustella maailman ongelmista loputtomiin. Joskis alettiin puhua lukion kirjoituksista.

Seuraavaksi mentiin Terhin ryhmään, jossa meidän piti miettiä kenet pelataisimme. Loppupeleissä mikään ei olisi oikea vastaus ja päällepäin et tiedä ollenkaan millainen ihminen on. Kuitenkin jotkut oli aivan liian ennalta arvattavia. Vielä viimeiseksi mentiin alas rannalle kilpailemaan veden viennissä. Ja sen jälkeen keskusteltiin maailman epäreiluudesta enimmäkseen minä, Aleksi, Mikko, Veke ja ne Jona. Kyllä siinä aika tärkeääkin asiaa puhuttiin, mutta muutama ei keskusteluun paljoa osallistunut. Lähdettiin sitten takaisin ylös ja meillä oli hetki ennen ruokaa. Löysin Markin lukittuna Jessen Ja Aleksin huoneeseen, ja hetken kuluttua olin siellä itsekkin. Mitenköhän niinkin taas kävi. Meillä oli tietty tapa lukita porukkaa johonkin, tai estää ihmisiä tulemasta sisään. Täyttää pullo vedellä ja laittaa se tuolin kanssa ovenkahvan kohdalle. Ovea ei saanut auki. Meillä ei tosiaan ollut lukkoja niissä ovissa. Mutta ei siellä kukaan mitään pöllinyt, koska joku olisi kostanut sen.

Meillä alkoi sitten ruuan jälkeen häädemo. Jossa Emilia ja Anton menivät leikisti naimisiin. Muuten palvelus toteutettiin aidosti. Henri ja Mark toimivat kruununkantajina, joskin Henri otti siinä työkseen myöskin kaason hommat. Kantoi mekon helmaa ja muutenkin. Ensin kihlajaisten ja sitten vihkimisen jälkeen meille jaettiin riisit ja heiteltiin sitten niitä pariskunnan päälle. Heille oli koristeltu ihan hääauto jolla Ninnu sitten teki pienen kierroksen, sillä aikaa kun me muut siirryimme Annan saliin. Itse kannoin vielä leipää. Kun he tulivat takaisin annoin yhden leivän, josta heidän pitäisi taistella ja se kumpi saisi isomman palan olisi suhteen pää. No Emilia vei sitten koko leivän. Maisteltiin siinä sitten kaikki sitä leipää, joka kuului dipata suolaan. Osa uskalsikin kokeilla sitä. Itse jätin koko leivän välistä. Meillä oli alkumaljat, jotka olivat pommaccia, ja vielä rose! Sitten oli ensimmäinen tanssi, jossa joskin Anton tannsi Andreaksen kanssa. Kutsuen häntä poikaystäväkseen. Mitenkäs se avioliitto-onni? Tanssi siinä sitten moni muukin. Morsiammen ryöstö, sulhasen kaunis runo. Ja sokkona puolison tunnistamista. Valitettavasti mulla ei ole kuvia tilaisuudesta paljoa, koska ne on videolla. Sitten tuli ilmoitus että mennään jatkoille.

Koko viikon oli porukka puhunut discosta ja nyt kun se oli, niin ne sitten valitti ettei voinut valmistautua. Yleisesti tuollaiset tilaisuudet eivät ole ollenkaan mun juttu, mutta nyt oli meno hieman toinen alkujännityksen jälkeen. Ehkä siihen vain sitten tarvitsee sen oikean ihmisen ;) Tanssiessa tuli aika kuuma, välillä porukkaa oli enemmän viilentymässä kuin itse tanssilattialla. Ja sain minäkin siinä sitten uuden kampauksen Markin hiellä. Melkein kaikki muut tytöt olisivat varmaan alkaneet kiljumaan, mutta itse kun vietän suurimman osan ajasta poikien kanssa, ei tuo ollut vielä mitään. Kun meno alkoi hiljentyä itsekkin siirryin ulos, jossa katseltiin kuvia ja juteltiin poikaporukalla. Jossain välissä mentiin sitten istumaan C-solun eteen ja juteltiin koulun discoista ja hitaista. Kun sitten discon lopuksi oli yksi hidas kappale. Pitihän se hyväksi käyttää. My heart will go on-jääköhän ainainiaan mieleeni ensimmäisenä hitaana. Loppupeleissä ennen kappaleen loppua pojat onnistu taas tappelemaan ja jahtaamaan toisiaan makuupaikkojen ympäri. Olipas romanttista.

Ennen suihkuja kerittiin olla sitten vielä pullonpyöritystä Mikon ja Markin huoneessa. Sen materiaali on kuitenkin mainitsemiskelvotonta. Vai mitä kuvittelette kun lukitaan monta poikaa ja yksi tyttö huoneeseen. Jouduttiin sitten vähän kuin lopettamaan kesken, kun poikien suihku alkoi. Heidät jaettiin kahteen osaan, koska pojilla meni suihkuissa kauemmin kuin tytöillä. Ja me tytöt mentiin syömään iltapalaa. Aikaistettiin asioita, jotta päästäisiin ajoissa nukkumaan. Syönnin jälkeen vielä suihkuun ja sitten kirkkoon, jonne menin hiukset märkinä. Kirkon kellojen alkaessa soida olin juuri saanut vaatteet päälle. Olin siellä sitten pipo käsissä aivan jäässä. Vielä tuulen puhaltaessa niskaan. Onneksi ei tarvinnut sentään laulaa siellä yksin, niin kuin edellisenä päivänä. Ja oli muutenkin erilainen palvelus, kun oli Neitsyt Marian juhlapäivä. Illalla nukkumaan mennessä ajatus kulki kauhua, huomenna on viimeinen kokonainen päivä.