Aika suurieleisesti me sitten sinne kahdestaan jäätiin.

1.7 Tiistai

Ja niin me saavuttiin jo heinäkuun puolelle. Kuukausi kesälomasta on jo takana. Aamulla alkoi herätys jo takkuilla. Liian pitkään yöllä varmaan tuli valvottua. Varsinkin kun nukahdin väärin päin sänkyyn kuulokkeet korvilla ja tabletti päällä. Mutta mikäs sen parempi nukutus, kuin tapahtumaköyhä futismatsi. Kirkko meni silmissä ja aamupalalla selvisi ettei muutkaan ollu jaksaneet matsia katsoa. Vaikka jälkikäteen se on ollut todella tärkeä matsi. Kuka olisi silloin uskonut että saksa voittaa?

Oppitunteja jälleen. Niin nautinnollista, saa käydä koulua lomalla! Oppitunneilla jälleen kiehtovia asioita läpi käytiin ja kuunneltiin kuinka tupakanpoltto on kivaa. Oli meilläkin pappi! Kaikki meidän työntekijätkin oli tosi leikkimielisii, ehkä se on vaan tää uskonto, et kaikki on parhaita. Kun Jarinkin kanssa juteltiin tyttöjen jutuista maanantaina. Sain siltä leffankin jota kattoessa aloin itkee melkeen heti, koska DONT STOP BELIEVE. Joka kerta! Ruokailun jälkeen en mä mun kenkiä löytänyt. Kävelin sitten paljain jaloin hakemaan toisia kenkiä. Muilta kysyessäni ne sanoi nähneensä ne Jonathanilla. Miks ihmeessä se mun croksit vei? Kun myöhemmin  sitten Jonathanin näin. Oli sillä edelleen mun kengät jalassain. Olipas kilttiä touhua. Jos joku vie sun kengät ei tarkoita että sä viet jonkun toisen kengät.

Oppituntien jälkeisellä pienehköllä vapaa-ajalla aloitin Hanko fiilistelyn. Juttelin parhaan kaverini ja hänen tyttöystävänsä(mun pk on poika!) kanssa puhelimessa, kunnes muut sitten alkoivat häiritä meidän ihania keskusteluja. Menin sitten mun huoneeseen, että saisin puhua rauhassa. Siellä sitten mitä ihmeellisimmissä aseinnoissa tuli kerrottua hitusen kuulumisia. Hirveän rytinän säestämä saapui huoneeseen hirveä poikarevohka Mark etujoukossa huppari solmittuna ongelmallisiin solmuihin. Piti siinä sitten puhelu lopettaa, vain jotta saatais Mark irti solmuistaan. Pojat onnistu vääntää mun tabletin laturinkin... Kysyimpä sitten Markilta haluaako se jäädä mun huoneeseen. Aika suurieleisesti me sitten sinne kahdestaan jäätiin. Hetken aikaa me kerittiin rauhassa jopa olla. Kunnes vähän väliä joku kävi "tarkistamassa" että oltiin siellä kunnolla (tai yllyttää tekemään jotain). Oltiin varmaan liian tylsiä kun vain juteltiin? Joku sitten onnistui valittamaan ohjaajallakkin joka tuli meille huutaa, "Te ette saa olla tääl kahdestaa!" -"Jos mä laitan verhot auki?". No sitten loppupeleissä saatiin jäädä sinne, mutta saatiin niin tyhmiä ilmeitä ikkunaan, että... No olipahan lisää juteltavaa.

Kellojen soidessa kaikki meni ryhmien kokoontumispaikkaan. Me ei edes kuultu kelloja, kun oltiin niin syvennytty omiin juttuihimmen. Oli siinä sitten naurusta ja noloudesta yliannostusta, kun sama tyyppi joka meille oli valittanut löysi meidät sitten sieltä ja huusi oikeaan paikkaan. Kaikki sitten tuijotti ja joku saattoi jotain sanoakkin. Mutta no olihan se sen arvosta. Meidän ryhmä etsi raamatut, joita olisi pitänyt ottaa mukaan, joskin en edes omista raamattua. Käveltiin peltojen luota joraan ja siellä me "opeteltiin" etsimään oikeita osuuksia. Loppupeleissä alettiin vaan lukea kiinnostavia juttuja ja keskusteltiin peleistä. Joelin paikalle tullessa aiheet lähti vielä enemmän pois paikaltaan. Sain sitten kantaa sieltä mun kengätkin pois. Seuraavassa ryhmässä me opeteltiin puhelaulamaan. Mun ääni kuulosti niin piipitykseltä. Ja loppupeleissä laulettiin iskelmää.

Vapaa-ajalla kirjottelin Emmin kaa ja pojat lähetteli sille mahtavia ääniviestejä. Paras asia niissä on, että niitä voi kuunnella myöhemminkin. Tuli siinä sitten upeita kuviakin läheteltyä. Voi Emmi raukkaa. Mentiin sitten syömään keittoa. Josta mun tomaattiallergia oli unohdettu ja jouduin odottamaan ikuisuuden lettuja. Mutta ei voi valittaa, ne oli hyviä. Kioskilla Emmin kanssa puhelimessa tuli puhuttua. Myös kaikki muut sitä linjaa pommitti ja naurusta ei voinut välttyä. Kokonaisuudessa puhelu kesti yli tunnin ja mulle huudettiin jo että lopeta se puhelu. Sen jälkeen hengattiin D-solussa ja oltiin salaisuutta. Ääniviestien parhautta: "Kuisma pölli mun puhelimen" "Emmi arvaa mitä? -Mä oon seksikäs!" "Olkaa nyt vittu hiljaa" "Onks sul isot tissit? Tai perse?" "Aja pääs kaljuks". Jos puhelut olisi nauhoittanut, oltain varmaan kuoltu jälkikäteen niihin teksteihin. Emmi puhui varmaan puolen porukan kanssa.

Meillä oli aijemmin kastedemo, jossa Ursula sai nimensä Mattin ja Maijan lapsena. Mark hoiti lapsen rääkymisen. Ja Liisa oli kummina. Meillä oli demoja tärkeistä kirkollisista tapahtumista (kaste, hää, hautajais) ja ne olivat aivan upeita. Ja jokapäivä ainakin kerran leikittiin jotain. Päivittäiset ohjematkin oli kirjoitettu milloin milläkin kielellä. Välillä se tanskakin tuntui helpolta. Joten ohjelmien kanssa oli turha pelata, koska nautittiin vaan hetkistä ja kaikki vapaa-ajat käytettiin mahdollisimman hyvin. Kun on upea porukka, on upeaa tekemistä.

Suihkussa oli ihanan rentouttavaa ja kirkossa rauhoittavaa. Vielä illalla puhelua kotiin ja netissä surfaamista hitusen. Meidän solusta oli sulakekkin palanu, niin ei sitten sähkö ollenkaan ollut vuorokauteen. Vein sitten jatkojohdon toiseen soluun niin siellä sitten pystyin välillä lataamaan. Viimeisenä päivänä muistin sen sieltä sitten hakea. Yöllä kuitenkin täytyi valvoa nimipäivään asti odottaen äidin onnitteluja. Ja pitihän siinä sitten Mariaakin onnitella. Se oli aika tokkurassa kun mä siinä 0.0 alan onnittelee. Mutta juu.