Se jouduttiin kantaa mun sängystä, mutta mä sille silti jäätelön ostin.

Maanantai 30.7

Aamun herätys oli kahdeksalta, me alettiin valmistautua puolelta. Siinä sitten tunti aikaa kirkkoo ja joka aamu mulla oli pukeminen vähän kiireistä ja heitin vaan ekat vaatteet, jotka tuli vastaan ni niskaan. Mutta kun pakkaa oikeanlaiset tavarat ne näyttävät miten tahansa yhdistettynä hyvältä. Pakatessa tajusin, että kaikki mun vaatteet olivat mustia tai tumman sinisiä. Yksipuolistako? Meidän kirkko alkoi puoli yhdeksältä ja se kesti vähän päälle yhdeksään. Mä oon varmaan outo ihminen, mutta mä tykkään laulaa kirkossa. Se vaan on niin ihanaa, vaikka olisi ääni menossa niin pitää silti yrittää hitusen pihistä vireessä. Kirkon jälkeen oli aamupala. Ja saatiin kuulla että meidän pitää sen jälkeen siivota. No sehän oli meillä hyvä syy viivytellä mahdollisimman pitkään. Enkä mä sitten kerinny hakee kuin kirjoitusvälineet. Hups.

Kymmeneltä meillä alkoi meidän ensimmäiset oppitunnit. Porukka jaettiin kahtenn osaan yks-kaks jaolla ja mä sain/jouduin kestämään Markin mahtavia vastauksia. Ensimmäisen oppitunnin meille piti pappi ja toisen tunnin Jari. Jätän nyt käymättä läpi oppituntien aiheet, koska epäilen ettei teitä hirveästi kiinnosta. Jarin tunnilla kuitenkin tajusin, että mulla ei oo uskonnontunneista jäänyt mitään mieleen toisin kuin sillä yhdellä, jonka piti joka kerta saada vastata. Oppituntien välissä oltiin meidän huoneessa ja Mark valloiti mun sängyn. Syy miksi säilytin mun pyjamaa laittialla nurkassa. Enkä mä saanu sitä sieltä pois, vaikka kuinka lahjontauhkailua toteutin. Loppupeleissä Weke joutui kantamaan sen sieltä seuraavalle oppitunnille. Että näin meillä.

Oppituntien jälkeen kuvailtiin todella upeaa materiaalia. Mulle tärkeimmät ihmiset koko leirin aikana yhdessä kuvassa. Outoa, ei sitä silloin ollenkaan tajunnut. Mentiin kentälle pelaamaan amerikkalaista polttopalloa. Ei tullut koulu ollenkaan mieleen... Mutta itse kuitenkin tykkään kyseisestä pelistä paljon. Jossain vaiheessa kuitenkin päätin alkaa kuvailemaan peliä ja upeita tilannekuvia sitä tulikin napsaistua. Pelien jälkeen meillä oli ruokailu ja oli viikon ainoa riisipäivä. Muistinpa taas millaisesta riisistä en tykkää, mutta hyvällä kastikkeella sekin meni alas. Ruuan jälkeen mun piti hakea Mark, mutta siinä kävikin niin että jäin poikien kanssa Markin ja Mikon huoneeseen ja otin niistä taas upeita kuvia. Mikko innostui poseeraamaan ja kuunteli mun ohjeita jes! Mä niin rakastan sitä kun kuvaan hyvää mallia ja se vielä kuuntelee mua. Sellaisia on harvassa.

Meillä alkoi sitten ryhmät, eli samoja joihin meidät jaettiin ensimmäisenä päivän'. Meille oli ensimmäisena ohjelmana oman ikonin ja muistelukirjan teko. Olin todellakin luullut ettei mun tarvitse tehdä enää puutöitä epämieluisien ala-asteen puutyötuntien jälkeen, mutta näköjään olin väärässä. Eikun hieomapaperi käteen jä vääntää tasaista jälkeä. Itse olen aivan liian pikkutarkka tällaisissakin asioissa, mutta eipä ainakaan tule tikkuja käteen. Sitten kun näin, että on pinkki maalia, niin eihän siinä tarvinnut edes miettiä! Vielä sellainen hohtava, täysi unelma! Melkeen kaikki muut teki punertavia tai mustia. Mutta no ikonin pitää sopia mun sisustukseen. Loppujen lopuksi vain minä ja Mark koko leiriltä tehtiin pinkit, sielun yhteyttä? Ei meillä sentään ollut sama kuva, se olisi jo ollut pelottavaa. Muistelukirjaa tehdessä muistin taas miksi vihaan käsitöitä: langan laittaminen neulaan.. Yhtä tuskaa. Sain sen kuitenkin onneksi kokoon ennen kuin meidän tunti loppui.

Seuraavaksi siirryttiin vaan viereiseen huoneeseen puhumaan ekologisuudesta. Pakko sanoa, että kaikki tunnit joilla Joel oli, olivat aivan uskomattomia. Itse tykkään kiinnostuneena kuunnella erilaisia faktoja asioista. Ja kun saimme vielä itse täyttää kyselyn, kuinka monta maapalloa tuhoaisimme, saimme nauraa tyhmille kysymyksillä ja miettiä valintojamme. 2,5-9 oli sitten meidän ryhmän tulokset. Kyllä ne oli ne kengät. Ja kun aikaa jäi niin paljon yli, me kuunneltiin musiikkii ja vaan hengattiin. Kerrankin joku oli kiinnostunut siitä, että Teflon Brothers seuraa mua tai muuta mahtavaa. Vadelmavene raikua sai. Muutenkin kappaletta soitettiin joko mun tai jonkun muun toimesta jatkuvasti. Ja sain mä kuulla sen sitten Mikon laulamana ihan uusillakin sanoilla.

Ryhmien jälkeen löysin sitten pojat pitelemässä ovea kiinni. Toisella puolella hirveä määrä ihmisä pitää ovea kiinni ja toisella puolella saman kokoinen määrä porukkaa lukkojen takana. Saatiimpa vähän riitaakin aikaiseksi meidän leppoisalle lomalle. Miksi ihmiset eivät tajua vitsejä? No tilanteesta selvittiin säikähdyksellä. Me oltiin koko päivä ihan sekaisin mitä meillä on milloinkin, kun Robert oli ollut niin ihana ja kirjoittanut ohjelman koreaksi... Taisi siinä olla hitunen kiinaakin mukana :D No ruokailu meitä sitten kutsua sai. Keittoa, jippii! Eiku.. Kioskin auetessa meillä oli porukka aivan muualla. Ja mun ilo oli, että vanhemmat tulivat ja toivat mun laturin ja muutamaa muuta tarpeellista tavaraa, joita kaipailin. Lisäksi oli ihanaa saada jatkojohto ja tabletti. Annoin heille mukaan kotiin tavaraa, jota en enää tarvinnut. Silti mulle jäi aivan liikaa tavaraa. Ronja kävi siinä kovaan ääneen morjestamassa ja nolostui itsekkin. Rauha toi mun kameran, johon oli ikuistunu tyhmännaurettavia kuvia. Liian nopeasti jouduin vanhempani hylkäämään ja ilman että sain heidät elämääni leirillä tutustumaan.

Kaikki olivat kioskilla ja mä sain törkeesti ohittaa ne, koska mentiin solujen mukaan. Ostettiin Markin kanssa jäätelöt ja nautittiin niitä pitkään ja antoisasti. Muut olivat jossain muualla, osa soluissa ja osa kentällä. Siinä kerittiin sitten tutustua kunnolla ja jutella syvällisiä. Kunnes meidät törkeästi keskeytettiin. Kummankin silmistä katosi silloin innostuksen kipinä. Sama tuli leimahti uudestaan liekkiinsä vasta seuraavana päivänä. Alettiin laittamaan penkkejä valmiiksi leikkejä varten. Ja penkithän ei olleet ollenkaan märkiä, tai housut kun oltiin istuttu siinä jo pitkään. Leikittiin meidän vakioita ja muutamaa uudenpaa tuttavuutta. Mark oli mielisairaalassa ja ohjaaja tunnusti homoutensa. Luovutettiin Henrin kanssa, seurustelkaa te vaan ja katsottiin kun muut nolaa itsensä. Juostiin vesilasit kourassa ja kasteltiin sankaria. Grattis Toffe.

Leikkien jälkeen meille taas hetki aikaa siunautui. Valmistautua matkalla grillaamaan. Itse koin sen sopivaksi ajaksi vaihtaa vaatetta. Rannalle matkatessa kamera olalla me aijottiin hauskaa pitää. Markin kanssa kierittiin vilteillä. Mikon ja monen muun  kanssa katsottiin futista applesta. Olisikohan parhaillaa kulmatilanteissa ollut viitisentoista ihmistä kerralla katsomassa. Sopu sijaa antaa. Kun paasaus jouduttiin kuunnella meni monta hyvää tilannetta ohi. Makkara oli hyvää, taino syötävää. Muuta iltapalaa en edes jaksanut ajatella. Me vaan hauskaa pidettiin, ei me haluttu ajatella edes suihkuja. Eikä me oltais edes sinne haluttu. Kun tytöt suihkuun joutu. Mä aikaani kuluttaa yritin.

Suihkujen jälkeen vain kirkko meille jäi. Sinnä mä jäätyä sain, tabletti ja puhelin taskuissa. Tää on sitä laiffii. Rakastin jälleen iltasadun kuuntelemista ja muutenkin kirkossa saa hiljentyä rentoutuneesti. Joskin meillä meni aina ennen kirkkoa hirveästi aikaa, varsinkin jos pojista oli kyse. Niiden suihkussa/saunassa käynnissä meni ikuisuus, koska helikopteri siperiassa mopin kanssa. Ja kun kerkiämmi viimein kirkosta pois kello on jo melkein yksitoista ja sehän tarkoittaa että alkaa katsoa futista. Ihan loppuun asti mä sitä en saanut katsottua, vaan nukahdin  jatkoajalla. Väsynyttä menoa. Ainakin sain unta, yleensä se oli tunkkaisuuden takia vaikeaa.