Hartaat uskovaiset seikkailee. Tai sitten vaan pikkulapset leikkii.

Hitusen tunnelmaa sunnuntailta. Paljon epäonnistuneita otoksia löytyy kyllä julkaisukelvottomina. heitin sekaan seuraavankin viikon kuvia, koska niitä oli niin paljon.

Sunnuntai 29.6

Aamukun alkaa vasta yhdeksänmaissa? Tuntuu se aivan kaoottiselta.Normaalisti oon tottunu kotona nukkumaan siihen kolmeen asti. Leirin aikana olisi hyvä rytmi tullut, mutta ei sitä kotona saanu pidettyä ja kylläkin tuli sielläkin yöllä yksin valvottua. Aamulla oltiin laitettu herätys soimaan, mutta ei me sitä edes kuultu, vaan oltiin tunnollisia ja herättiin ennen herätystä. Siitä sitten alkoi kolmen tytön valmistautuminen, eihän sitä poikien edessä voi aivan kaoottiselta näyttää. Vai meikkasinkohan ehtoollista varten? Mutta kahdeksan tyttöä ja yksi vessa, jossa on peili. Todella huono yhdistelmä. Olisi käytävällä voinut olla yksi edes. Sitten kun herättäjät tulivat herättämään, oltiin ihan pirteinä vaan että huomenta! Valmiiksi kerittiin kirkkoon mennessä, itse kun en mitään syönyt mitään ensin. Harras uskovainen, eiku...

Kahden tunnin palveluksen aikana pappi onneksi selitti missä mennään ja puolen välin kohdalla oli jo voittaja fiilis. Onnee vaan Markille joka sai istua osan ajasta. Laulu raikas ja polvirukoukset on vaan niin parhaita. Ehtoollisella se leipä maistuu kerta kerralta paremmalta. Ja viinii, juoppoja jo syntymästä. Kahdentoista aikoihin kirkko loppui ja meillä oli ensimmäinen ruoka. Itse olen tottunut olemaan monta tuntia heräämisen jälkeen syömättä, joten ei ollut ongelma eikä mikään. Ruoka oli jälleen hyvää, voittaa kouluruuankin. Mä tosiaan tykkään siitäkin. Mutta koska meillä oli tuolla joka päivä salaattia ja vesimelonia! Lisäksi ruokavalikoima oli todella laaja. Ruokapyödässä oli kivat keskustelut. Miten mä aina löydänkään itseni tietokonenörtti porukasta, ainiin joo mäkin oon. Mutta kun istuu tyttöjen kanssa, pääsee aijemmin syömään, mutta sen hinnan oon valmis maksamaan. Meillä oli ennen ruokaa laulettavat ruokarukoukset ja ruuan jälkeen kiitokset. Eipähän kukaan karkaa ennen sitä.

Melkeen koko päivän satoi, mutta me pelattiin ruuan jälkeen pingistä sateessa. Itseasissa se oli hauskaa, kaikki muut oli sisällä, niin saatiin olla rauhassa. Muistutti todella paljon samaa, mitä ollaan tehty koulussa. Aleksikin alkoi muistaa mun nimeä, muista en niin tiedä. Onneksi sain lainata Jesseltä laturia, niin sain taas vähän virtaa, jolla ikuistaa poikien hulvattomuutta. Ja hyvän syyn majailla niiden solussa.  Joskin jotkut ihmiset murtautu toisten soluihin, taino ei meillä ollut ollenkaan lukkoja. Joten kai sitä voisi sanoa vain menemiseksi. Tajusin myös miksi Mikko on niin tutun näköinen, pikku Justin! Ja se on kuullu sitä muualtakin. Mutta miksi mä olin ainut ketä näki sen tuolla? Mutta sain mä istutettuu sentään sen lempinimen. Jari lupasi deitata mut jollekkin A-solun pojalle, ja käytiinkin siinä sitten Markin kanssa aika läheinen keskustelu, jonka loppu ei enää naurattanut Jaria.

Päivän peli pelattiin Annan salissa, koska satoi. Yksi leikeistä oli sellainen, että olimme piirissä niin, että meillä oli pari joka oli edessämme. Yksi henkilö oli ilman ja hänen piti vinkata jollenkkin jonka pitäisi tulla hänen luokseen ja parin pitäisi yrittää pitää kiinni paristaa. Meille se oli helppoa, mutta Mark menetti koko ajan omia parejaan, tai sitten karkasi itse. Ehkä se oli sitä vastavetovoimaa. Ihan hauskaa katsottavaa se oli. Ja homostelua, välillä tosiaan unohti olevansa kirkon leirillä. Tai sitten se vain on tämän ikäiset pojat, jotka käyttäytyy kuin lapset joilla on uusi lelu. Toisessa leikissä meidän piti matkia tietyn ihmisen ilmettä. Mun onneksi Valentinella on hyvä pokka, toisin kuin Henkalla. Taasko mä heiluttelen kulmakarvoja? No ainakin nauratti. Oltiin vielä norjalaista jalkapeliä. Siitä olikin taas hetki mennyt kun sitä viimeksi pelasin. Onneksi venyvyys oli jotenkin tallella, mutta if i lose, you lose. Poikien komentelu on kivaa, ja rikkinäinen puhelin. Mark ratsastaa valaalla ja kirkonpolttomusiikki. Ei tämä ei ole rasistisuutta, vaan sinä rikot sääntöjä.

Meillä oli hiukkasen vapaa-aikaa taas leikkien jälkeen, jolloin odotettiin eka muutamaa tyyppiä niin, että Julia "eksyi" poikien vessaan ja kaikkea muuta mahtavaa. Sitten jo alkoi ruoka meitä kutsua. Ei ruoka niin erikoista ollut, kikhernekeittoa popsin, mutta parasta oli kun ruuan jälkeen aukesi kioski. Kävin hakemassa omaa buenoa, ja kun porukka näki sen, ne oli ihan kikseissä. Kun Mark sai puolikkaan alkoi hän imitoida jonkinmoista varasta. Kuinka pienestä saakaan jonkun iloiseksi. Kyllä sen aina huomasi, että porukka alkoi käydä överinä sen jälkeen, kun kioskilta sai sokeria. Kuvamateriaalitkin olivat sen mukaisia, osan näittekin jo viimepostauksessa. Jatkettiin sieltä sitten meidän huoneeseen "bilettää" kerralla meitä oli huoneessa enimmillään ainakin yksitoista. Ja Mark varasti koko show:n. Ja olette varmaan huomanneet, että Mark tosiaan esiintyy paljon kripan jutuissa. Asian on vain niin, että se oli koko ajan äänessä. Kerrankin löysin ihmisen joka on äänekkäämpi kuin minä. Kaikkea mahtavaa me yhdessä koettiin, juttuja puhuttiin ja meidät väärin ymmärrettiin. Niin täysi pelle, mutta syvällinen toope. 

Meidän porukka joutui hajaantua, koska tyttöjen piti valmistautua saunaan ja poikien piti mennä leipomaan leipää. Voi raukkoja. Ennen saunaa, taino en käynyt edes saunassa käytiin suurempi määrä porukkaa laiturilta järvessä. Kylmää se oli, mutta ei kuitenkaan niin paha, kuin voisi odottaa. Kukaan ei kuitenkaan suostunut tulemaan mun kanssa uudestaan. Tyttöjen sauna oli ensin, ettei pojat käytä kaikkea lämmintä vettä ja paahda saunaa saharassa. Pojilla meni kauemman aikaa suihkussa, kuin tytöillä, mutta sitä ne Siperia/Sahara leikit ja kaikki muut vitsit teettää. "Mikä on romanialainen ilman moppia? -Työtön!" Varsinkin kun itse vielä kuulin nämä vitsit jälkeenpäin. Kiitti jätkät, yksi kaltaistensa joukossa. Suihkun jälkeen menin hengaamaan poikien huoneeseen, joskin siellä ei ollut ketään muuta, joten soitin kotiin päin. Oltiin aijemmin päivällä myöskin käyty loistavia suomi/ruotsi/englanti sekoitus keskusteluja Henrin, Aleksin, Jessen ja Toffen kanssa. Tajusin myös sen, etten mä oo koskaan edes puhunut ruotsia luokan ulkopuolella. Ehkä voisin oikeasti alkaa panostaa kyseistä kieltä.

Poikien saunan aikana meidän piti etsiä meidän suojeluspyhät, itse onneksi tiesin sen, joten asia ei ollut niin vaikea, mutta sitten kirjoittaa lyhennelmä Suurmarttyyri Katariinasta? Jos kukaan on yhtään perehtynyt aiheeseen, tietää että siitä on paljon tietoa. Meillä meni ikuisuus kirjoittaa niitä muistiin panoja, ettei keritty käydä huoneissa ennen iltapalaa. Mutta ei sille voinut mitään. Ei siellä periatteessa tarvitsisi edes tehdä mitään, joten ei ongelmaa. Söytiin hitusen hitaalla tempolla, koska kaikkia väsytti. Olihan meillä jo pitkä päivä takana. Ruuan jälkeen meillä oli jälleen iltakirkko, aivan kuin joka päivä. Se tuntui menevän nopeammin ja nopeammin kerta kerralta, joskin meillä oli eri palveluksia eri iltoina. Olin varmaan ainoita, joka nautti todella niistä papin iltasaduista, ihanaa kuunnella rauhassa kynttilänvalossa. Vielä viimeiset suukot ikoneille ja yöpuu meitä kutsui. Kaikken ihaninta oli varmaan se läheisyys joka meillä tuolla leirissä oli, ei pelätty koskettaa toista. Iltaisin hyvänyöntoivotyksen halin kanssa olivat asioita, joka minulle olivat vieraita, mutta joita jäin paljon kaipaamaan. Joskin Mark taisi tehdä sitä useammin mulle kuin muille. Mutta mikäs siinä. Markin kanssa halaillessa olo vain oon niin rauhallinen. vaikka se puristaisikin mun naamaan tarkoituksella sen manboobseihin. Kun minua väsytti pystyin nojaamaan vahvoihin hartioihin. Kun halusin kokea jotain uutta, sinä näytit sen minulle kädestäpitäen. Kun en uskaltanut tehdä jotain, sinä minut väkisin mukaan vedit. Ei minun tarvinnut pelätä. Sinä olit lähellä. Ensimmäinen kokonainen päivä oli takana, ja voin jo todeta: Mä en halua lähteä!