Ensimmäinen päivä on pelottava. Mutta viimeistään illalla haluat vain tietää lisää.

Ensimmäinen päivä kriparilta kokonaisuudessaan olisi sitten tuossa alenpana. Nyt jo etukäteen haluan sanoa, että jos et millään tavalla ole kiinnostunut lukemaan mitä kaikea meille hulluille tapahtui elämäni mahtavimmalla viikolla tai olet todella uskonvastainen. Suosittelen jättämään muutamat seuraavista postauksista välistä.

Ja jos te rakkaat leiriläiset satutte lukemaan tulevia postauksia, ymmärrätte varmaan, että jos olen ollut paljon teidän seurassanne teistä saattaa olla jotain blogin puolella. Osa tapahtumista saattaa olla hiukkasen sekaisin, mutta kerron parhaani mukaan mitä me tuolla oikein teimme. Mahdollisimman monelta olen kysynyt lupaa kuvien laittoon, mutta jos sinä photobumppaat kuvaa, en lupaa ettei se löydy täältä. Olet tehnyt sen omalla vastuulla! Jos joku kuva häiritsee sinua voit ilmoittaa siitä! Nauttikaa!

Lauantai 28.6

Aamulla muahan ei jännittäny yhtään. Viimehetken paniikkipakkausta. Suihkussa käyntiä viimeistä kertaa kotona pitkään aikaan. Matkalla käytiin ostamassa vielä Saskiaa, ei viikkoa ilman sitä vaan pärjää. Kun alettiin lähestyä Läyliäisiä, ei voinut todeta muuta, kuin minne korpeen mä oon oikeen tullu? Peltojen ympärille saapuessa alkoi näkyä muutamaa autoa ja alkeellisen näköistä pihahötskää. "Tuollako mun pitää olla viikko?". Näin muutamaa ihmistä, joista joistakin tulisi mun leirikavereita. Jätettiin auto pelikentän luo ja alettiin kaivaa tavaroita, niitähän ei ollu liikaa, eiku? Appari kantoi osan :D Näin vähän ympärilleni, pieni paikka mutta siellä oli kaikkea, meidän majapaikat, ruokala, kirkko, pieni ranta, vanha ruokala jossa voi hengailla. Lasten leikkipaikka, pelikenttä, kioski ja mikä parasta pingispöydät ulkona. Vein huoneeseen tavarat, joka ei ollut aivan niin kamala, kuin luulin. Olin pelännyt jotain pieniä mökkejä, joissa on kerrossängyt, mutta meillä olikin kahden hengen huoneet, joissa oli vaatekaapi, pöytä/yöpöytä ja kaksi sänkyä. Lisäksi oltiin ainoita joilla oli naulakko :D.

Rauha selitti samalla vanhemmille kaikkee tarpeellista, itse katselin vain ympärilleni. Täällä minä olen seuraavan viikon. Ensimmäistä kertaa poissa kotoa, ilman vanhempia. En ole koskaan ollut kenelläkään kaverilla edes yötä. Mutta silti en kokenut ikävän pelkoa. Ennemmin pelkäsin ihmisiä. Onneksi äiti oli paikalla vielä alussa. Jutteli Henrin äidin kanssa. Ja juuri mun tuurilla meillä oli osittain ruotsinkielinen ryhmä. Olin eka: "Mä luulin että mä oon lomalla!" Mutta loppupeleissä ei sillä kielellä ollut mitään väliä, vaan olin halvalla kielimatkalla ja tutustuin erimaalaisiin ihmisiin. Henri, leirin Leevi(Hankolaiset tietää) ehkä jopa vielä neidimpi, niin hauska keikistelijä. Vaihtoi housuja, ja ei käyttänyt kunnon kenkiä. Meidän seiskaluokkalainen.

Äiti myös meni juttelemaan mun solun kadelle tytölle, kiitti! Ilman äitii en olis varmaan alussa tutustunu keneenkään. Jouduin hyvästelemään vanhemmat aivan liian nopeasti, mutta vielä tuossa vaiheessa en tiennyt että näemme ennemmin kuin osasinkaan arvata. Meillä oli aloitus Annan salissa. Paikassa jossa söisimme noin neljä kertaa päivässä, opiskelisimme ja tekisimme muuta hauskaa. Ihan vain nopea sisääntulo ja sitten ulos soluttain. Meidän solussa oli kahdeksan ihmistä ja neljä huonetta. Kaksi ihmistä vain tuli myöhemmin. Rauha(apparimme) ja Jonathan(ohjaaja) esittelivät meille paikkoja ja kertoivat sääntöjä. Olisitte vain itsekkin totelleet niitä. Ihan perus asiat. Kun menimme takaisin As:iin. Meidät tarkistettiin/kuka siis on paikalla. Nimet menivät aika ohi, no kyllä ne vielä oppi. Meillä oli ensimmäinen ruokailu, ja ruoka oli hyvää! Olin pelännyt etukäteen mitä meillä on ruokana, ottanut sen mukaan evästäkin. Mutta melkein kaikkina päivinä oli hyvää ruokaa. Yhtenä päivänä jouduin pyytämään jotain muuta kuin muilla, koska ne oli unohtaneet mun allergian, mutta nauramalla siitäkin selvittiin. Aamuisin oli aamupala, joka oli samaa kuin iltapala ja päivällä kunnon kotiruokaa tai jotain muuta mahtavaa. Iltapäivällä keittoa, joka meni aika usein mulla kasvispuolelle. KASVISRUOKA! Muutenkaan en syö paljon lihaa joten hyvä kasvisruoka. Juteltiin pöydässä Jonathanin ja istui siinä muutkin solulaiset ni heidän kanssa. Ruuan jälkeen meiltä kerättiin lompakot ja kelakortit. Meillä oleva kioski, joka oli kerran päivässä auki säilyttäisi meidän lompakot. Siellä tulikin tuhlattua rahaa vähän liiankin kanssa.

Meillä alkoi vedenpyhitys kirkosta. Joka oli puinen ja ihanan tunnelmallinen. Joskin ikonien kuvitus ei ollut sitä mieluisinta tyyliä, mutta kyllä niihin viikossa mieltyi. Jari törkkäsi meille Julian kanssa pienet välineet käsiin, ja me oltiin vaan et mitä me näillä. Käveltiin rantaan, jossa on myös sauna ja grillikatos. Rukoiltiin ja laulettiin, vesiämpäri täytettiin ja sitten alettiin kiertämään leirikeskusta laulaen ja samalla kastuen, kun pappi huiski vedellään. Ihan virkistäväähän se oli kuumaan päivään. Lauantai oli ainoita hellepäiviä alkuleiristä. Kirkossa lopuksi saatiin kaikki yksittäiset kastumiset, juuri tämän takia meikkasin kauan! Vedenpyhityksen jälkeen meillä oli hitusen vapaa-aikaa, joka me kulutettiin meidän huoneessa syöden hitusen eväitä ja palvoen Oreoitani. Tutustuen hiukan toisiimme. Kellon soidessa meidät jaettiin ryhmiin, joissa tulisimme tekemään kaiken ryhmäohjelman koko leirin. Meidän mahtavassa Weken ryhmässä oli ihan huippua porukaa, eiku? Aluksi tuntui ettei kukaan muukuin minä ja Mikko alias JB puhuneet mitään. No hyvää keskustelua ne sai W:n kanssa aikaan. Sitten menimme kirkkoon kuuntelemaan mitä pappi kertoi meille. Oon aivan yllättynyt kuinka hyvä mun ruotsinkielen ymmärrys on. Pappi nimittäin selitti meille vahingossa hirveästi asioita ruotsiksi, vaikka ne olisi ollut tarkoitettu toiselle ryhmälle. No kielikylpyy. Jostain syystä mä jopa nautin siitä, että sain kuunnella ruotsia ja monet muut eivät ymmärtäneet. Ehkä mä vaan oon aliarvioinut koko kielen. Pappi kertoi kuka on ja mitä me tullaan tekemään viikon aikana. Lupaavalta vaikutti.

Sen jälkeen meillä oli hiukan leikkejä vanhanruokalan edustalla. Olimme ringissä ja se muuten oli iso, koska pelkästään leiriläisiä oli 34 ja päälle vielä apuohjaajia ja ohjaajia. Olimme yleisiä minä olen ja minä tykkään. Ja sitten sellaista tanssiliike juttua, jossa samalla yritettii opetella muiden nimiä. Koko ajan toistellessa nimiä ne alkoivat jo tarttua mieleen. Leikissä kuitenkin meni odotettua kauemmin, joten lopetettiin se kesken ja mentiin syömään. Keittoruokaa ja istuttiin tyttöjen kanssa ja juteltiin kaikkea turhaa. Silloin vielä en ollut tutustunut poikiin. Ruuan jälkeen meillä oli kioski avoinna ja mentiin sinne solujärjestyksessä, joten me oltiin viimeisiä. Eipä siinä mitään ei ainakaan tullut hosuttua. Hintataulukko oli aivan mahtava, halvempaa kuin kaupassa, joten raha alkoi polttamaan näpeissä. En mä kuitenkaan kuin yhden limun ostanut. Istuttiin Annan salin edessä tuoleilla ja nautittiin herkuistamme. Leikittiin lisää siinä edessä. Tutustumisleikkejä. Joskin mulla on vähän eri käsitys tutustumisesta, kuin kylkikyljessä tanssiminen. Mumumumuumi ja jajajajaffa. ja kaikkea muuta mahtavaa, joita ei vielä silloin arvostanut tarpeeksi. Ponileikit vasten sun vatsaa olivat tulevana aikana upeaa. Taistelua kummat tietää toisen nimen. Hei vaan Aleksi kyllä olen Heidi. Meidät jaettiin tyttöpoika pareihin ja tottakai mä olin Allun kanssa. Kumpaakin nauratti. A on ihan sairaan mahtava. Soittaa rumpuja ja osaa piirtää. Muutenkin meillä oli tosi mukava juttutuokio, joskin vieläkään hän ei mun nimeä muistanut. Nykyään uskon sen jääneen hänelle jopa painajaiseksi asti. Kirjoitti sitten tiedot musta ylös, hellyyttävää. Kun oltiin kaikki tutustumiskierrokset käyty läpi, oli tyttöjen aika valmistautua suihkuun. Itse kylläkin jätin välistä ja juttelin Aleksin, Jessen Mikkokakkosen ja Robertin kanssa kaikista todella kiinnostavista nörttijutuista, eli niinkuin aina ennenkin. Meidän keskusteluihin liittyi sitten Valentin, Henkka ja Jari. Jarista tuli vähän niinkuin meidän maskotti, aina kaikkialla mukana ja yhtä tyhmää huumoria meidän kanssa. Keskusteltiin siitä jännittikö meitä tulla ja sanoin etten oo koskaan ollu ees kaverilla yötä, no eihän Valentin sitä uskonut, vaikka tottahan se oli. Ei mulla koskaan ole ollut ketään kenen luokse mennä. Sain sitten muutaman säälivän katseen ja siinä se. Ei enempää ei vähempää. Olin ensimmäistä kertaa kertonut jotain syvällistä ja se ei jäänyt viimeiseksi. Henkka ja Valentin eivät edes tienneet missä Hanko on :D

Poikien suihkujen jälkeen meillä oli iltapala. Iltapalan pöytäkeskusteluissa huomasi kuka kannattaa mitäkin kantaa yhteiskunnallisissa ongelmissa. Ensimmäiset sanat Markilta mulle olivat: "Onks tääl ollu ketänn hyvännäköistä?" Hetkellisen järkytyksen jälkeen mun sydän suli sen sinisiin silmiin jotka räpsytteli kysymyksen yhteydessä. Niin söpöä. Iltapalan jälkeen mentiin hetkeksi pihalle leikkimään keinuille, eiku. Ja juteltiin hitusen. Mark teki mun nimen kuullessa mun tanssiliikkeen, se muisti mut! Ja sitten tie kirkkoon meidät vei. Kaikki oltiin vähän pihalla mitä meidän pitäisi siellä tehdä, mutta pitkin viikkoa se muuttui aivan luonnolliseksi. Pappi kertoi meille vielä iltasadut palveluksen jälkeen. Mukavaa istua hiljaisessa puisessa lämpimässä kirkossa ja kuunnella rauhoittavaa ja kiinnostavaa kertomusta. Tarinan jälkeen päästiin soluihin ja edessä olisi ensimmänen yö uudessa paikassa. Ensimmäinen kerta makuupussin kanssa nukkumista. Myöskin saatiin aivan loistava idea ja raahattiin Julian patja meidän huoneen lattialle. Jotenkin tunnelmallista, aivan kuin pyjamabileet. Valvottin hitusen vielä, mutta kaikilla tuli uni nopeasti silmään, sillä päivä oli ollut pitkä. Ja näin olin jo selvinnyt ensimmäisen päivän leirillä. Ilman puhelimen laturiakin! Oli se mahtavaa huomata, että se oli ainut asia joka oli jäänyt kotiin. Ei kiva!

Melkein kaikki kuvat ovat minun ottamiani viikon ajalla puhelimella. Tulevissa postauksissa saatte tietää mitä jotkut kuvat tarkoittavat, muuten postaus olisi venynyt monen kilometrin pituiseksi. Tulevissa postauksissa on järjestelmäkameralla otettuja kuvia!

Mitä mieltä olette siitä että kuvia on tekstin välissä? Onko postaus liian pitkä? 

Jaksoiko kukaan lukea? Oletko itse ollut kesällä jollain leirillä? Millaista siellä oli?