Jäätynyt romanialainen leirinuotiolla.

 3.7 Torstai

Aamulla herääminen oli vaikeeta, mutta kun Jona tuli. Nousin salamana: "Mä oon hereillä!". Olin kuitenkin niin väsynyt etten jaksanu edes meikata, taisin hitusen peiteväriä laittaa. Viimeiset aamut oli niin haastavia herätä. Mutta kun jonain aamuna herätys on täysillä laulettu Onnellinen ja toisena vain pieni herätys, herätys. Niin milloin sitä herääkään :D Weken herätys oli silloin kyllä kiva. Me istuttiin jo sängyillä. Viimeisenä aamuna oli vaikea tajuta, että Robert sano että valmistaudutaan aamiaiselle. Voisinpa palata noihin aamuihin. Se on ihanaa herätä niin että sun lähellä kuuluu hengitys. Ja että sua tullaan ihan herättämään. Mutta en kyllä kaipaa sitä, että herään keskellä yötä siihen, että mun makuupussi on aivan rullalla. Joskin siinä oli kiva nukkua, mutta jos se olin yön ainaka riuhtonu jotenkin pois, niin sitä oli kiva yrittää saada suhtkoht hiljaa takaisin. Empä ainakaan usko Marian heränneen mun yöllisiin makuupussiriitoihin.

Viimeinen aamukirkko, toisiksi viimeinen aamupala. Tehtiin jonakin aamuna tyttöjen ja Jarin kanssa kirkkoleipää, joskin se oli meidän vapaa-aikaa. Viimeiset oppitunnit, joilla opeteltiin Isä meidän rukousta-ruotsiksi! Joskin me vaan Nicon kanssa kiusattiin Emmiä wapissa. Valentin kuvasi Jaria ja sen kahvia. Joskin toiste päin. Rauha sai nauttia hyvästä säästä ja otti aurinkoa. Viimeisinä päivinä alkoi olla jo paremmat säät, joskin tänä päivänä kuului hitusen ukkosen jylinää. Ensimmäinen kerta, kun käytettiin muutakin objektiivia, kuin kiinteää 50mm. Ja ensimmäinen kerta, kun automaattitarkennus toimii. Pojat oli haltioissaan, kun saivat zoomata haluamalleen etäisyydelle. Lisäksi mun kamerateline aiheutti taas jälleen kerran, oikein pervouden huipentuman. Se on vaan kolmijalka!

Ruokaa, ja viikon aikana on ollut mitä mahtavampia ruokia, pitsaa, paniineja, kasvisruokaa, juustotikkuja, ranskalaisii, voisin jatkaa tätä listaa loputtomiin. Meillä oli sitten viimeiset ryhmät. En voi edes uskoa, että ollaan jo näin pitkällä tätä leiriä. Jotkut edelleen kypsiä, toiset jo lämmenneitä. Ensin me oltiin Joelin kanssa keskustelemassa parisuhteista jne. Joelin kosiessa Mikkoa, onnistui hän mokaamaan nimissä ja sanoi Mark. "Ai jollakin on Mark mielessä!" Aika monella näköjään :D Nautittiin ulkoilmasta, joskin osa valitti kuumuutta. Kuunneltiin musiikkia, kun oltiin keritty jo nauruhäpeäkuolla. "Me ei haluta mitään pikku (nimi)". Vietettiin ryhmien väliaika jutellen C-solun edessä. Joskin mä vaan lepäsin Markin olalla. Toinen meidän ryhmä oli jotain kidutusta. Meidän piti kantaa rannalta penkkejä Joralle. Tehtiin kaksi kierrosta ja kädet vaan niin kuoli. Onneksi sitten saatiin ne sinne ja voitiin leikkiä makkaratikuilla. Käytiin myös juttelemassa papin kanssa pikkupuukirkossa. Se tunne kun ensimmäinen asia mitä pappi sanoo on: "Mä oon kuullu että sä oot menossa muutamalle keikalle kesällä." Jää murtu! Muutenkin meillä oli sairaan mahtava pappi. Joka muuten vielä bloggaa! http://sanapapilta.blogspot.fi/ Sain sen kuitenkin tietää vasta leirin jälkeen, mutta blogi oli mulle entuudestaan tuttu.

Myöhästyttiin sitten ruokarukouksesta, mutta ainakin saatiin ruokaa. Ollaan pelleilty huoneissa. Andreaksen pää jonkun jalkovälissä ja mahtavia poseerauksia. Viikossa kasvaa upeita valokuvaajia ja vielä mahtavampia malleja! Kioskilta piti ostaa ruumiille limua ja sen jälkeen istuttiin upeassa tuolisekamelskassa. Mentiin sitten kirkkoon hautaisdemoon, niin että kaikilla oli omat pullonsa pihalla rivissä. Meidän Andreas siellä "kuolleena" sitten makasi. Lyhyen demon jälkeen pidettiin vielä vainajien muistopalvelus. Sen jälkeen pelattiin hetki pingistä. Ja sitten lähdettiin Joralle, jonne oltiin kannettu penkkejä iltanuotiota varten. Leikittiin siellä kaikkea mahtavaa. Mä myin imuria, joka meni kyllä aika pervoksi. Olin Markin kuningatar. Laulettiin muutama kappale ja leikittiin lisää. Kerrottiin rakastavamme jotakuta. Minä Aleksia. Mark Rauhaa istuen sen sylissä. Pussattiin nallea ja samaan paikkaan kun nallea, niin oikealla puolella istuvaa. Onneksi se oli mulla vaan jalka ja mua pussattiin päähän. Onnea Henrille jota Mark pussasi haaroihin.

Joskin Mark oli ollut niin järkevä, että sillä oli vain shortsit jalassa ja sehän oli ihan kylmissään. Onneksi sitten sai Mikolta takin päälle. Tyylikkyyskin oli huipussaan. Mutta minkäs sille voi, jos vilustuu. Syötiin iltapalaa: lettuja ja herkkuja. Syönnin jälkeen melkeen kaikki tytöt häipy suihkuun. Mutta mä sitten jäin sinne vielä poikien kanssa ja otettiin niistä ryhmäkuvaa ja muutenkin pelleiltiin. Hierontarinkikin niille siihen muodostu. Pois lähdettiin juosten, niin upea video. Tytöt alkoivat sitten jo tulemaan suihkusta, joten pojat joutu lähtee sinne. Ja mä jäin ilman niitä. Poikien suihkusta ilmestyttyä onnistu ne saada riidankin aikaan. Nyt on tosiaan oikea päivä siihen. Kirkossa kaikki oltiin jo aivan naatti. Vaikka yöllä oli suunnitelma lähteä ulos. Meidän kirkkokin venyi puoleenyöhön. Tuntui kuin oisi nukahtanut pystyyn. Itselleni kirkko aivan kuin katosi. Olin liian huolissani. Myötäkipeys.

Saatiin sitten kuulla, että jos halutaan me voidaan valvoa Annan salissa muutama tunti katsoen leffaa. Oltiin aika innoissamme. Meillä oli siellä poppareita jne. Leffa ei ollut ihmeellinen, en oikein edes jaksanut katsoa sitä, vaan kirjoittelin Emmille ja Nicolle. Jonathan "lainasi" jälleen mun kenkiä. Huah. Ne on nykyään aivan venyneet ja pehmoset. Moni tuli katsomaan elokuvaa, mutta pikkuhiljaa porukka alkoi vähenemään ja loppupeleissä meitä oli leffan loppuessa kymmenkunta, jotka hipsittiin hiljaa nukkumaan. Itse en edes viittinyt pyjamaa vaihtaa, kun ympärillä nukkui kuusi. Ettei vain heräisi. Viimeinen yö sujui hyvin, eikä meidän tarvinnut mennä ulos.