Pojat riisuu housuja, tytöt piirtää iholle, alastonta pintaa ihaillaan ja hyvästejä jätetään!

Perjantai 4.7

Heräys puoli yhdeksältä ja valmistautuminen aamiaiselle. Meillä ei ollut kirkkoa ennen aamupalaa, niin kuin yleensä vaan pidettiin myöhemmin maallikkopalvelus, jossa ei siis ollut pappia mukana. Aamiaisen jälkeen meillä oli hitusen aikaa ja melkein kaikki lukivat "kokeeseen". Mä olin kutakuinkin varma, ettei sillä ole mitään väliä, joten pakkasin tavarat silloin. Joka oli itseasissa hyväkin idea. Varsinkin kun se oli haastavaa. Ja kokeesta olinkin aivan oikeassa. Ei siinä mitään ihmeellistä ollut. Muutama opittu asia, joista osan muistin ja muuten vaan luovuus/arvauspeliä. Kokeeseen mentiin kuitenkin aakkosjärjestyksessä, ja puhelimet poissa ja meille tehtiin ruumiintarkastus. Joka muuten kuulostaa pahalta, eihän me olla kuolleita!? Koetta kirjoittaessa alkoi vain naurattaa, tänkö takia ihmiset panikoi. Tai sitten mä vaan olin niin outo että oon todennut ettei kokeisiin luku auta yhtään mitään.

Meillä oli vielä ryhmissä keskustelua, joskin meidän ja Katjan ryhmät yhdisty ja taisi olla ensimmäinen kerta, kun kuulin muutaman ihmisen puhuvan. Ainakaan niin että keskittyisin asiaan. Keskusteltiin mitä odotettiin ja millaista oli. Parhaat asiat. Suurimmalla osalla pojista ne olivat Jari ja Sauna, (yhdessä vai erikseen) Molemmat! Itse pidin varmaan parhaana asiana ihmisiä, varsinkin poikia joiden seurassa olin melkein koko ajan. Ketään erityisesti mainitsematta (Mark ;) Niin uskomattomia persoonia, joihin ei olisi muuten varmaan koskaan tutustunut. Joskin leirin jälkeen on löytänyt monia yhteisiä tuttuja. Suomi on todella pieni. Kun mun hyvän kaverin täältä entisiä luokkalaisia oli leirillä voi vaan todeta, että onneksi pidin turpani tukossa :D En koskaan olisi voinut kuvitella kriparin olevan noin upea. Ihmiset tekevät sen! Muutama einiinmuntyylinenjonkaseurassaeioomukavaa teki leiristä myöskin normaalin. Ei aivan pilvissä oloa, mutta kuitenkin jo taivaassa.

Vapaa-aikaakin siunaantu mulle vähän liikaakin. Kun muut pakkaili. Mä istuin Markin huoneessa. Muutenkin kukaan ei oikeen halunnu tehä mitään. Mahtava meno kuitenkin oli päällä. B-solu vaan oli paras paikka. Ehkä se oli ne ketä siellä majaili. Kylläkin C-solukin tuli aika tutuksi. Kun taas A-solussa en käynyt kuin kerran ja silloinkin kysymässä montako siellä on. D-solussa taasen latailin mun  tavaroita. Ja meidän solussa pojat oli herkkujen perässä. Tai Valentin hieromassa mua. Ja Mark vähän niin kuin omisti mun sängyn. Sitä toopea tosiaan tulee ikävä. :) En olisi voinut parempaa ryhmää toivoa, meitä oli paljon, joten pystyttiin tehdä kaikkea ja kaikki löysi seuraa. Vaikkakin porukat muuttuivat viikon aikana ja meille kehuttiin ettei muodotunut niin kuppikuntia, ai ei vai? Lisäksi oltiin kuulemma todella kilttejä. Kukaan ei käyttänyt näkyvästi päihteitä eikä menty yöllä ulos. No saatiin kaikkea kivaa, kun oltiin kiltisti, joten mitä järkeä käyttäytyä huonosti.

Meille kerrottiin sitten työntekijöiden iät, jota kokeessa kysyttiin ja ainut yllättävä tuntu olevan Veke, kun suurin osa pojista huusi suu auki "Mitä sä syöt?" Saatiimpa hyvät naurut. Joskin ne kerrottiin ennen ryhmiä. Mua ärsyttää kun mulle ei oo kuvia päiväohjelmista, niin oon itekkin aika pihalla, kun mul ei oo kaikesta kuvaa.  Kun oltiin jo pakkattu tavarat ja muutenkin siivottu koko alue. Tavarat pihalla, niin alettiin pelata lipunryöstöä. Sekin meni aikamoiseksi tunaroinniksi ja kissa hiiri leikiksi. Ja sen jälkeen mentiin syömään viimeistä kertaa meidän loistavaa ruokaa. Ruuan jälkeen Rauha taisi löytää tussin kun kaikkiin oli piirretty kaikkee kivaa. Osalla ne näkyi vielä seuraavana päivänä. No onneksi ne ei ollut asiattomia :D Meillä oli vielä viimeinen kirkko, ja sen jälkeen otettiin ryhmäkuva, josta tosin puuttui kaksi. Mutta muuten siinä oli myös työntekijöitä. Sen jälkeen vielä muutamaa fiilistely kuvaa ennen  kuin meidän bussi tuli.

Mulla oli aivan liikaa kamaa :D Ois voinut surutta jättää puolet pois, mutta minkäs teet kun et koskaan oo ollu millään leirillä. Onneksi sitten sain tavarat bussiin asti ja alkoi meidän matka sivistykseen. Joskis muutama pojista jätti Jarille hyvästit ottamalla housut pois. Voi vitsi kun mua hävetti istua siinä vieressä, mutta kyllä se sitten taas naurattikin. Markin kanssa jutellessa ja maisemia katsoessa. Kun ensimmäisiä isompia ruokakauppoja näkyi tiedettiin ettei olla enää niin pellosta. Ja kun lähestyttiin pääkaupunkiseutua niin porukkaa jäi matkalla pois ja joka kerta pojat antoivat samat terveiset. Ja kun puhuin äidin kanssa puhelimessa, niin eka Mikko huutaa kun väärä joukkue teki maalin ja sitten Mark kun saa "hakkaa ikkunaa" puuskan, kun ohitettiin sen koti. Kyllä oli nautinnollinen puhelu. Mä en edes tiedä mitä bussin takaosassa tapahtui, mutta kyllä ainakin muutama hieno kuva myöhemmin mun kamerassa oli. Me ei olti niin pahiksii, vaan istuttiin aika keskellä.

Kun oltiin sitten perillä, mihin meidän bussi meidät jätti ei ollut niin outoa kuitenkaan nähdä vanhempia, jotka näin viimeksi maanantaina, vaan kamalinta oli tajuta ettei noi toopet olekkaan mun lähellä enää. Hei hei Mark. Mentiin äidin kanssa käymään Sokoksella ja se tunne kun näin ensimmäisen kerran jotain uutta yli viikkoon. Olisin voinut ostaa vaikka kaiken. Ja mäkkärin ruokaa naurukuolemaisillaan Anttonin laittamaan kuvaan musta instaan. Ai missä se lupa :D Varmaankin kaikki muut pääsi sitten kotiin, mutta mä menin mummin luo, koska se asuu Helsingissä, koska Hankoon soutamisessa menee ikuisuus. Onneksi Itis on mulle kuin toinen koti!