Mitä, Missä, Milloin? Tammi, helmi ja maaliskuu.

Kuten viimevuonna, jolloin tein myöskin vuosipostausta, niin tänävuonnakin se jakautuu useampaan osaan. Joko mun elämä vaikuttaa minusta todella mielenkiintoiselta tai sitten toinen hyvin varteenotettava syy on, että en osaa karsia asioita tarpeeksi, joten ainakin neljä osaa on tulossa. Osa tämän vuoden puolella, osa ensivuoden. Mutta ainakin saan itsekerrattua mitä on muuttunut ajan kulussa.

Tammikuu, siitä on jo melkein vuosi. Aika on lentänyt kuin siivillä, vaikka tuntuu todenmuaisesti että tuosta on jo aikaa paljon kulut. Uuden vuoden jälkeen suunnattiin suoraan Ruissalon kylpylään, jossa oli ihana rentoutua ennen koulujen alkua. Ekalla viikolla meillä oli lauantaina liikuntapäivä. Mainittava asia. Musta tuntuu, että oon koko tän vuoden ollut jatkuvasti kipeenä, mikä on vaikuttanut koulunkäyntiinkin negatiivisesti. Meidän reksin eläkkeellejäännistäkin on melkeen vuosi. Niin outoa kun se ei enää siellä käytävillä kävele. Läksiäisten aikaan mun hiuksetkin muutti hetkeksi suuntaa. Vaaleanpunainen tuli jo silloin koettua, muut siihen alkaa vasta suuntautua. Itse en koe sitä ainakaan omaksi värikseni, eikä se monelle muullekkaan kenellä oon sen nähnyt, niin sopinut. Tammikussa hengasin muutamien ihmisten kanssa järjenhuipulla. Jäätyen aina kun jutellaan, nyt en oo sua ees nähny puoleen vuoteen.

Mun kuukaudet on sujunut aika samalla kaavalla, koulua, läksyvuoria, kokeita, soittotunteja, välillä Emmin kanssa hengailua ja jos yhtään mahdollista niin koneella oloa. Helmikuusta erikoisen teki tietysti hiihtoloma, jolloin kävin katsomassa Anttia laivalla Emmin kanssa. Emmin kanssa olin yhden risteilyn ja toisen ilman. Yhteensä neljä keikkaa kolmen päivän aikana, kaksi nimmarinjakoa ja kaksi hytinvaihtoa. Helmikuun aikana tuli tehtyä paljon ostoksia, meikkejä ja herkullisia herkkuja. Myöskin kotitalouden nuorenjuhla oli herkullinen. Juhlittiinhan me myös Antin synttäreitä ja muistettiin lahjoilla!

Kuun alussa Anttia taas Salossa näin. Vihdoin tänään kuvat koneelle sain. Keikasta vieläkin tulee mieleen kylmät väreet ja itku kurkkuun. Niin upea se oli. Tuntui jotenkin kuin sumuharso tai jokin vastaava huuruinen linssi olisi vedetty silmieni edestä pois. En koskaan aikaisemmin vastaavaa tunnetta kokenut ole. Kiitos vaan sulle herra joka mut sait taas auringon näkemään, edes hetkeksi. Myöskin tilasin uuden kameran, enää en elämää ilman sitä kuvitella voi. Vaikkakin mietin jo uutta kameraa. Muutenkin koko kuukauden olin todella innostunut kuvaamaan (itseäni).