Mitä Missä Milloin ? Huhti ja toukokuu.

Huhtikuuta voi sanoa melkein viralliseksi Anttikuukaudeksi. Kuukausi alkoi Antti Risteilyllä, sen takia jouduin tettiäkin eriakaan suorittamaan. Tettikin oli kivaa, musta taitaa kuitenkin tulla jotain muuta kuin pienkemikaalionpitäjä. Ainakin sain valokuva. Tetti-iltapäivän jälkeen lähettiin kahden mun kaverin kanssa kaupungille, he ovat olleet yhdessä siitä lähtien. Apua niillähän tulee kohta yhdeksän kuukautta täyteen. Miten siitä voi olla niin kauan? Keravan keikkakin meitä kutsui. Puolityhjäsali, edessä ollut rivi tyhjänä, ei ketään edessä häiritsemässä. Huikopelikin tuli käytyä katsomassa, yleensä hyvä jos kerran puolessa vuodessa leffateatteriin kerkiän. Se tiistai tuntui viikonlopulta.

Isillä kerkesi olemaan synttärit, vadelmavene oli uusi juttu, eikä kukaan tiennyt miltä Kasmir näytti. Noloa myöntää, mutta luin Outolinnun kahdessa päivässä, mutta kakkos osa ei ole vieläkään loppu. Joskin englanninkieli saattaa vaikuttaa asiaan, mutta kyllä mä sen vielä loppuun saan. Laivalla nähtiin taas Anttia, huono olo kuitenkin seurana. Kokoajan mä oon kipeenä. Ensimmäinen keikka jonka tunnelma ei ollut aivan katossa. Samalla viikolla Mäntsäläänkin eksyttiin. Ennen Antin tavaroita siellä oltiin ja Antin tullessa mä olin eka joka sai halin. Ärsyttävästi osa keikan materiaalista hävisi hajonneen muistikortin kanssa. Ärsyttää vieläkin!

Vappu, seuraavana päivänä oli kevään viimeinen keikka mun osalta. Eturivi, istumakeikalla kaksituntia seisten. Kylmässä Anttia odottaminen, yhteiskuva, ensimmäinen sellainen ja jälleen mun kädessä nimmari oli. Melkeimpä heti keikoilta selvittyä mä onnistun satuttamaan jalkani niin pahasti, että sain kahdeksan tikkiä. Auts. Siihen sitten hävisi suurinosa mun toukokuusta. Kävelemään en viikkoon pystynyt melkeimpä ollenkaan, kerran meinasin pyörtyäkkin. Kouluun kun takasin menin oli rappuset mun painajaiseni. Kuitenkin onnistuin kaupungilla olla, joka kyllä jalkaa helpotti, kun ei fillarilla ajanut. Kuitenkin vieläkin jalassa on näkyvä ja välillä kipeä arpi.

Cafessa oli itseasiassa hauskaa. Emmi ja Samuli pääs ripiltä, kummallekkin ruusun annoin. Emmin juhlat ja muutama (huom. montakohan niitä oli) lasia Fresitaa ihan vaan ettei nestehukka yllätä. Kasiluokka tuli suoritettua, vaikka videon teko menikin aika myöhään. Kävin mä katsomassa ekaa kertaa futismatsinkin. Joten kerrankin oikeasti hengasin kavereiden kanssa todella paljon kuukauden aikana. Mä jopa kävin kanalassa! Ja istutin perunoita. Hups olihan meillä ne Emmin synttäritkin, kuinka mä oon oikeen kerinny tehdä kaikkea? Allun ja Tuiskunkin kanssa syömässä jatkuvasti kerittiin käydä. Sitten vielä viimeisten koulupäivien rantapelit. Oli kyllä kylmä. Kasi vain katosi.