Yöt on tarkoitettu maailman tuhoamiseen.

Perjantai 24.10

Muutamaksi tunniksi kouluun vaivauduin. Koekertaustunnit paikalla olin ja osan jopa kuviksesta. Sitten suuntasinkin jo asemalle, kahdentoistajunalla matkaan lähdin. Mutta koska hitusen pakkasta oli ja maassa hiutaleet lunta niin tietysti VR oli myöhässä. Puolituntia Karjaalla junaa odottaa joutui. Ennen sitä kuitenkin Hangonjunassa meikkasin. Kyllä muutama odoksujen katsoi, mutta kiire mikä kiire. Ja eipähän mennyt tunti hukkaan. Ja tottakai koko matkan samassa junassa tuttu henkilö oli, joskus ainakin mun blogia lukenut, joten terveisiä vain jos lukea satut. Perillä Helsingissä kaksikymmentä minuutti tottakai. Onneksi tulin aikaisemmalla junalla, muuten olisin myöhästynyt bussista. Ostoksilla Tigerissa kävin, koska onnistuinhan mä kuulokkeet kotiin jättämään. Aivan liian painavaa laukkua mukana raahasin. Suunnistin vielä Arnolsiin, joska Starbucks on liian kaukana sen laukun kanssa. Vielä Sokoksessa seikkailua ja pahaa kahvia.

Bussille päin suunnistaessa kukaan meistä ei tiennyt ollaanko me oikeassa paikassa. No ei niin moni ihminen voi olla väärässä. Se tunne kun Nicon näin, herran viimeksi heinäkuussa tapasin. Mulla kuitenkin varmaan reaktio hitusen liian innokas oli, hah! Muutkin tutut taas nähdä sai! Bussissa juttelua penkin yli, meidän matkustusasennot oli kunniaa. Perillä Mia ja muut vastassa oli, ne onnekkaat autolla tulleet. Bussista päästyämme hyökättiin Cristobalin kimppuun, koska hänellä oli huonejärjestyslista. C-solun pikkusängyt kutsui mut ja Teresan vieraakseen. Se hyvä puoli ainakin että huoneessa oli siten enemmän tilaa. Ensimmäistä kertaa laitoin vaatteita kaappiin, mutta ei ne siellä koko ajan ollut, kun pois piti ottaa.

Ruokaa saatiin sitten jo kuudelta ja sen jälkeen vapaa-ajalla pyörittiin Nicon ja Marikin  kanssa ympyrää. Kahdeksalta meille tuli vieras Kolumpiasta, Katollinen pappi, joka kertoi siellä olevista ongelmista. Itse otin silloin valokuvia, niin kuin koko leirin ajan. Sain myöskin nauttia espanjankielestä. Vielä jos venäjää oppisi, niin selviäisi ehkä elämästä. Sen jälkeen meillä oli iltakirkko ja sen aikana meidän yövahdit? järjesti ruokalaa. Ärsyttävää kun en silloin vielä tiennyt niitä olleenkaan. Ruokalaan iltapalalle mennessä se oli järjestetty uudelleen, jotta lattialla olisi tilaa leikkiä ja jotain muuta ;) Onse kun leikit on yhdentoista aikaa. Ei se mulle, koska mä valvon helposti viiteen ja leirillä unirytmi on muisto vain.

Ja sittenhän meillä alkoi disco, joka kyllä meni omalta osaltani aika masentavasti. Jotenkin ei vaan ollut ollenkaan fiilistä tai mitään. Muut sai pitää hauskaa, mä nautin rakeista ulkona. Diskon jälkeen vasta mun hauskuus alkoi. Hengattiin soluissa, ja yövahdit anto meidän olla kiitos Petrus:) ja Antti. Montakohan meitä siellä välillä oli, ja sekin oli vaan meidän porukka, muualla oli omat possensa ja jotkut jopa nukkumassa. Kuka tulee leirille nukkumaan? Hengattiin neljään asti siellä tehden aivan täysin järkeviä asioita, ja unohdettiin jonkun makaavan nurkassa. Neljältä meidät erotettiin, mutta itsen en nukkumaan edes vielä mennyt, vaan salkkarit tabletilta katsoin. YÖT LÄLLYSSÄ!