Lauantai 25.10
Koska meillä oli niin pitkään lupa valvoa, niin aamiaiselle sai mennä tunnin aikana milloin halusi. Itse heräsin yhdeksältä, on mukavaa olla hereillä ennen kuin joku tulee herättämään. Ja saa huutaa muita ylös. Ohjaajana olo ois niin mua varten. Yhdeltätoista meillä alkoi kirkko, kurkkua polttaa, mutta laulaa on pakko. Miks mä oon aina kipeenä, kun vois oikeesti tehdä jotain mahtavaa. Muutaman viikon välein flunssassa ei oo kiva juttu. Kaikki meidän vapaa-ajat joita oli silleen suhteessa kyllä paljon, vaikkakin lisääkin voisi olla. Niin hengailtiin soluissa, niin kuin aina. Muiden sängyt on kivempiä, kuin omat.
Kahdeltatoista meillä alkoi seikkailu. Taino periaatteessa seikkailuun lämmittely. Juostiin, ammuttiin, laulettiin ja valitettiin. Meidät jaettiin ryhmiin, joissa seikkailu välipalan jälkeen jatkui. Ensin ryhmästä kuva otettiin ja sitten noppaa heitettiin. Alettiin etsiä oikeaa kohtaa, kuitenkaan ei sitä löydetty, kun vasta ikuisuuden jälkeen. Saatiin tehtävä kuinka jatkaa ja näin se kulki eteenpäin. Kerran mua päin juostiin ja muuten itse tarkistajia jahdattiin. Seikkailu jatkui niin pitkään, että voittajat pääsivät 50 ruutuun asti. Oltiin kaikki siihen mennessä aivan jäässä. Sukat olisivat olleet kivoja.
Jos mulla ois ollut hyvä olo, toi ois oinut voinut olla todella hauskaa, mutta olotila ei ollut siihen soveltuva. Mutta särkylääkkeillä vedetään läpi harmaan kiven ja juostaan ikuisuus. Seikkailun jälkeen meillä oli päivällinen ja kellokin alkoi näyttää jo yli viittä. Kuudelta meidät saattoi kirkossa huomata, ja itse siellä jälleen edeltä olin ja tuohuksia sytyttelin. Pimeällä, lämmin tuohuksilla valaistu kirkko on jotain niin kaunista. Kirkon jälkeen porukka suuntasi saunaan, taino ensin tytöt. Itse olin silloin hengaamassa huoneessa ja loppuajan katsomassa Koskematon-elokuvaa. Olin jo pitkään halunnut nähdä sen ja vitsi se oli koskettavan hauska. Orttoboxivitsit.
Tuli katsottua leffa kahteen kertaan, koska poikien saunan aikana se pyöri uudestaan. Joskin eri versiona, joten tekstitys erosi hitusen. Iltapalaa syötiin sitten yhdentoista aikaa ja sitten vielä kirkkoon. Meitä oli uhattu, että heti kirkon jälkeen nukkumaan, mutta saatiinkin hengata toisten huoneissa kahteen. Maattiin söpössä kasassa parisängyllä. Itselläni Leemoksen jalat tyynynä. Ja koska Petrus ja Antti oli niin kilttejä, niin piti niiden hermoja koetella. Aku hengasi mun kaapissa jo todella pitkään, ilman että mäkään tiesin. Itse olin taasen Akun huoneessa, jossa monia muitakin oli. Kaksi kaappitarkastuksessa kiinni jäämättä oli. Itse juoksin vielä takaisin.
Nicokin seikkaili ja sitä nähtyä tuli. Joka kerta moikata täytyi. Siinä vaiheessa kun oikeasti alettiin omiin soluihin jäämään, niin tajusin herran mun kaapissa olevan. Hengattiin sitten mun huoneessa, jossa joku nukkui, joten ei edes epäillyt Petrus että siellä joku olisi. Niksukin sinne sitten juoksi ja poikia ruokittiin kaappiin. Meillä oli hauskaa, välillä mietittiin jäädäänkö kiinni, mutta aika pitkään salassa olla saatiin. Anteeksi vaan Petrus, ei ollut tarkoitus valvottaa.
Mentiin sitteen tyttöjen huoneeseen hengaamaan, ja kun Petrus tuli sinne pariksi kymmeneksi minuutiksi, niin Niksu juoksi kiljuen pois. Aku peitonalla piilossä pysyi, jäämättä kiinni. Petruksen kanssa oli kiva jutella. Allukin kävi nopeasti meiningillä: "Mä tuun tänne, ketä täällä on?" "Petrus!!?!" *pakoon juoksu! Meillä kyllä oli hauskaa, joo tulkaa vaan C-soluun. Petruksen lähtiessä huokastiin helpotuksesta ja annettiin Akun hengittää. Petrus tuli takaisin vasta viiden aikoihin, ja oli pettynyt itseensä "Olitko sä täällä koko ajan...?" Hups. Ja yönkin aikana käännettiin kelloja, joka meinasi tuntia lisävalvomista.
Itse hengasin vielä ulkona kuuntelemassa musiikkia. Nähdä pimeässä loistavat valot ja kuunnella hiljaisuutta. Mutta sitten kuuden aikoihin oli mun aika suunnata sänkyyn päin. Ja koska herätys soi ennen yhdeksään, jäi yöunille aikaa alle kolme tuntia. Mutta minkäs sille voi. Leiriltä ei pirteänä palata voi. Vai mitä mieltä te ootte?
Jos mulla ois ollut hyvä olo, toi ois oinut voinut olla todella hauskaa, mutta olotila ei ollut siihen soveltuva. Mutta särkylääkkeillä vedetään läpi harmaan kiven ja juostaan ikuisuus. Seikkailun jälkeen meillä oli päivällinen ja kellokin alkoi näyttää jo yli viittä. Kuudelta meidät saattoi kirkossa huomata, ja itse siellä jälleen edeltä olin ja tuohuksia sytyttelin. Pimeällä, lämmin tuohuksilla valaistu kirkko on jotain niin kaunista. Kirkon jälkeen porukka suuntasi saunaan, taino ensin tytöt. Itse olin silloin hengaamassa huoneessa ja loppuajan katsomassa Koskematon-elokuvaa. Olin jo pitkään halunnut nähdä sen ja vitsi se oli koskettavan hauska. Orttoboxivitsit.
Tuli katsottua leffa kahteen kertaan, koska poikien saunan aikana se pyöri uudestaan. Joskin eri versiona, joten tekstitys erosi hitusen. Iltapalaa syötiin sitten yhdentoista aikaa ja sitten vielä kirkkoon. Meitä oli uhattu, että heti kirkon jälkeen nukkumaan, mutta saatiinkin hengata toisten huoneissa kahteen. Maattiin söpössä kasassa parisängyllä. Itselläni Leemoksen jalat tyynynä. Ja koska Petrus ja Antti oli niin kilttejä, niin piti niiden hermoja koetella. Aku hengasi mun kaapissa jo todella pitkään, ilman että mäkään tiesin. Itse olin taasen Akun huoneessa, jossa monia muitakin oli. Kaksi kaappitarkastuksessa kiinni jäämättä oli. Itse juoksin vielä takaisin.
Nicokin seikkaili ja sitä nähtyä tuli. Joka kerta moikata täytyi. Siinä vaiheessa kun oikeasti alettiin omiin soluihin jäämään, niin tajusin herran mun kaapissa olevan. Hengattiin sitten mun huoneessa, jossa joku nukkui, joten ei edes epäillyt Petrus että siellä joku olisi. Niksukin sinne sitten juoksi ja poikia ruokittiin kaappiin. Meillä oli hauskaa, välillä mietittiin jäädäänkö kiinni, mutta aika pitkään salassa olla saatiin. Anteeksi vaan Petrus, ei ollut tarkoitus valvottaa.
Mentiin sitteen tyttöjen huoneeseen hengaamaan, ja kun Petrus tuli sinne pariksi kymmeneksi minuutiksi, niin Niksu juoksi kiljuen pois. Aku peitonalla piilossä pysyi, jäämättä kiinni. Petruksen kanssa oli kiva jutella. Allukin kävi nopeasti meiningillä: "Mä tuun tänne, ketä täällä on?" "Petrus!!?!" *pakoon juoksu! Meillä kyllä oli hauskaa, joo tulkaa vaan C-soluun. Petruksen lähtiessä huokastiin helpotuksesta ja annettiin Akun hengittää. Petrus tuli takaisin vasta viiden aikoihin, ja oli pettynyt itseensä "Olitko sä täällä koko ajan...?" Hups. Ja yönkin aikana käännettiin kelloja, joka meinasi tuntia lisävalvomista.
Itse hengasin vielä ulkona kuuntelemassa musiikkia. Nähdä pimeässä loistavat valot ja kuunnella hiljaisuutta. Mutta sitten kuuden aikoihin oli mun aika suunnata sänkyyn päin. Ja koska herätys soi ennen yhdeksään, jäi yöunille aikaa alle kolme tuntia. Mutta minkäs sille voi. Leiriltä ei pirteänä palata voi. Vai mitä mieltä te ootte?
hauskoja ja siistejä kuvia ja hienosti muokattu :)
VastaaPoista