Vaatteet päällä meressä, ilman niitä tornissa. Vai miten se oli?

Lauantai 30.8

Ensimmäisiä hyviä ilmoja jo päivästä asti. Niin minäpä päätin että tänään mä oten kiitoskortti kuvat, likaiset hiukset ja kiire eivät kuitenkaan oikeen olleet samaa mieltä. Muutama tunti meikkailua ja hiusten laittoa, niin melkein edustuskelpoinen olin. Käytiin ensin yhdellä rannalla, mutta siellä luki että siel on jotain ohjelmaa, vaikkei yhtään ihmistä nähty. Mentiin sitten toiselle puolelle Hankoa kuvaamaan, oltiin siinä Kesäkaverit-huvilan edusrannalla kuvaamassa sitten äidin ja telineen kanssa. Yhteensä viitisen sataa kuvaa tuli räpsittyä. Jossain vaiheessa vedessäkin kaatuiltua.

Siitä sitten suuntasin kotiin suihkuun. Onse kiva olla suihkussa ja yrittää olla sotkematta meikkejä. Kyllähän se onnistu! Sitten kuulin että Mairon on tulossa Hankoon, ni pitihän sitten uudestaan pukeakkin. Hengattiin sitten jonkin aikaa meillä ja mä väänsin siinä mutakakunkin. Juhlakoemaistot! Päätettiin sitten että lähdetään käymään vesitornissa. Itse en ollut edes koskaan siellä käynyt, hitusen noloakin. Jonotettiin hetki härnäämällä toisiamme, ihmiset kato meitä aika oudosti, mitä eikö kaksi ihmistä saa käyttäytyä hassusti.

Hississä kuului veden kohinaa ja Mairon kiusas et me jäädään siihen. Ylhäällä näköala oli upea. Hitusen aikaa kesti tajuta missä on mitäkin, mutta se vain lisäsi viehätystä. Sattumalta oltiin siellä juuri silloin kun Hangonkylässä oli ilotulitus. Ne raketit näytti olevan matalalla. Ja juuri kun oltiin lähdössä alkoi aivan vieressä ilotulitus, joten eihän sitä minnekkään voinut mennä. Upeita kuvia, moneen uuteenvuoteen kun ei ole tullut kuvattua, ehkä sitten seuraavana!

Lähdettiin sitten sieltä vielä Kappelisataman kokolle, alias ryyppypaikalle näkee ihmisiä. Muutaman kanssa tuli sanoja vaihettua ja tuli siinä sitten ruotsiksikin jotain soperrettua. Mä oon kyllä otettu ;) Syötiin sitten grillimakkarat, hyi että se maku. Ja tökittiin toisiamme, illan aikana sorvauksilta ei voinut välttyä. Tätä tää meidän kahden väli on. Empä ainakaan olisi uskonut vielä edes päivällä, että mä oon muinaistulissa yöl. No tulipahan sekin koettua.