Me oltiin mopojen kanssa liikenteessä.

Päivä jota me kaikki oltiin keritty jännittää jo iäisyys. Joskin mua ei pelottanut, muuten kuin kameran puolesta. Suunnitelmissa olikin lähteä kuvamaan mopokastetta kaupungilla. Yksi niistä eduista, että on koulun valokuvaaja. Joskin mä kävin ensin yhteiskuntaopin tunnilla, mutta sekin meni meillä Aliaksen pelaamiseen. Voitettiin pojat sitten luokanvalvojan kanssa. Sieltä sitten suunta mun pikku seiskojen luokse kävi.

Sinne pihalle päästessä mua vaan naurattaa alkoi, onneksi oma mopokasteeni koettu. Alexin nähdessä herra sai aivan surkean idean, laittaa mun naaman täyteen huulipunaa. Eipä sitten kuvata kunnolla, näytön kautta vaan. Otsassa luki kuvaaja, naamassa ikuistettuna Hitler-viikset, siniset kulmakarvat ja muuta ihanaa. Kyllä tämän takia meikataan tunti.

Riviytyttyä ja pariuduttua seiskat olivat valmiina elämänsä noloimpaan päivään. Joskin ei se niin noloa ollut kun kaikki näytti yhtä tyhmältä, mutta kyllä moni mummo järkyttyi kun laulettiin kaupungilla. Ensimmäisenä käveltiin ala-asteen pihaan ja mopot harjoitteli tanssia ja sitten esitti sitä osalle ala-asteen porukasta. Siitä matka jatkui vuorikadulle. Jossa jo mulla hiostava päivä ja nopea kävely aiheuttivat syyn ostaa limua. Joka me sitten juotiin oikeen porukalla.

Siellä kun leikittiin, niin munkin oli aivan pakko päästä mukaan, se on vaan niin paras. Mumumumuumi! Sieltä sitten kirjastoon, jossa täytettiin vesipulloja ja kiusattiin Viiviä. Vaiko Viivi kiusas Leeviä, riippuu siitä kummin päin katsoo. Sitten meitä vielä ranta ja rantaleikit kutsua saivat. Onneksi ei itse enää tarvinnut hiekassa juosta, vaan sain nauttia kuvaamisen ilosta. Tuli siellä sitten viitisenkymmentä leipääkin voideltua. Voi jalka parkoja. Mutta empä mä ainakaan turha ollut.

Lähdettiin sitten takaisin koululle päin, jossa hälytin Emmin pikakuvaajaksi. Kärkkä kouraan, automaatti päälle, naama kuntoon ja eikun mopokaste rataa kiertää. Osittain se oli vaarallinenkin, ois voinut joku murtaa jalkansa. Muutenkin jälleen hitusen huonosti järjestetty koko juttu. Mutta no onneksi siitä selvittiin ja munkin oli aika hipsiä kotiin naama pesemään.

Ajettiin Saloon käymään Nissenillä ja tottakai muuallakin, ostettiin muutamaa juttua juhliin ja syötiin. Kotiin ajettiin ja mä lepäämään pääsin. Rankkaa se oli mullekkin, vaikken virallisesti muuta kuin kuvannut. Pääsisköhän ens vuonnakin? //Jotenkin outoa ettei kuvissa kuitenkaan ole niitä seiskoja, vaikkakin tunnelma on melkeimpä sama kuin paikanpäällä. Ehkä niitäkin kuvia joskus!