UMK

Livelähetyksen aluksi tv:ssä näkyä tän klipin kassa. Itse olin paikanpäällä aika yllättynyt, että kuinka paljon noita "livejä" on kuvattu etukäteen, mutta ymmärrän sen täysin, täysin suora lähetys on tekijöille melkein mahdoton. Roopen viikset oli aika upeat.

Mielestäni esityksien suunnittelussa kannattaa miettiä myös niiden tanssijoiden taitoja, rullaluisteleminen ei ehkä ole se kaikkein helpon tapa liikkua. Kun lisätään vielä "hiipimistä" varjoissa on katastrofi melkein taattu. Biisinä kuitenkin varma korvamato, esitys ei ollut sitten niin mukaansa vievä.

Ja sitten päästiinkin jo mun suosikin esitykseen. Muistan silloin edellisellä kerralla, kun herra euroviisuihin haki ja olin aivan intona siihen. Jos vertaa biisejä keskenään on kuin olisi aivan toisessa artistissa, ja niinhän me ollaan. Ihminen muuttuu kahdeksan vuoden aikana. Ja tykkäsin tästäkin! Cristal jännitti paljon ja sen kyllä huomasi, mutta mitä väliä : ME OLLAAN JATKOSSA!

Koko esitys tuntui kuin kerran nähdyltä, mutta oli se aika hauska ja magea, varsinkin Suomen lavoille. Kannattaja kunta oli myös äänekästä. Mutta sen suurempaa sanottavaa mulla ei taida olla, mutta kultaiset lökärit olisivat aika upeat.

Ylonan esitys kyllä yllätti positiivisesti rekvisiitallaan, ensin häkki ja sitten melkein sydänkohtauksen aiheuttaen byrotekniikkaa ja aukeava häkki. Mutta itse kappaleessa ei mitään kauhean ihmeellistä tuntunut olevan. Mutta hyvä lavashow Euroviisuissa on melkein puolivoitto!

Ja sitten päästään viimeiseen, mutta ei mitenkään vähäisimpään, varsinkaan laulutaidoiltaa. Mikael Saaren laulu sai sulamaan, mutta myös liikuttumaan samaan aikaan. Tanssija tuntui turhalta prameilulta, mutta toi laulutaito ja varmuus on ! #mieskarkki

"En valokuvaa enää paljon, mutta kun mä kuvaan kohde on magee" -Ja ilmassa. Robin tanssitaitoineen, esitymiseensä ja kaikkeen muuhun oli aivan mahtava näky silmille. Siinä muutaman metrin päässä, tottakai. Robin esiintyi oikeastaan ennen kaikkia muita, mutta se leikattiin näkymään aiemmin.

Tää on aivan väärä paikka tälle, mutta koska mulla ei ole yhtäkään kuvaa duetosta, niin kirjoitan siitä hitusen tänne. Mutta jotenkin varsinkaan livenä peilit ja tunteettomuus ei vain toiminut sitten yhtään. Jatkoonhan sillä mentiin, mutta no olen nähnyt parempiakin esityksiä. Mutta no sekin tuli nähtyä.

Tulokset tulivat, ja niitä sitten liiankin jännittyneenä odotettiin, mutta onneksi onni oli myötä ja jatkossa oltiin. Pitkä odotusaika painostavalla musiikilla lisäsi sykettä. Ja Roope Salmisen puku oli kivan värinen ja nautin Kristattomasta Uuden Musiikin Kilpailusta.

Ja sitten onnelliset jatkoon menijät olivat selvillä, miesvoittoinen karsinta. Onnellisuuden pystyi melkein kaikkien silmissä aistia ja osa alkoi jo bailaamaan. Kuunneltiin vielä jälkimodulointia ja siirryin juttelemaan Haimilan Laura kanssa. Hauskaa oli ainakin mulla ja pääsin lähemmäs mun unelmaa, Cristalin naama kädessä, mutta kuitenkin! Ehkä joskus oon vielä siellä isolla Euroviisulavalla.