27-28. Ja me tansittiin koko yö parasta kappaletta.

Perjantai 26.6

Melkeimpä kokonaan turha päivä, odotti vain että kello menee puolen yön yli ja voi sanoa, tänään mä nään One Directionin. Nukuin johonkin yhteen ja katsoin sitten vaan sarjoja tabletilla ja tein postauksia blogiin. Kysymyspostausten kysymyksiin vastaaminen on todella mukavaa ja viimeinen osa vastauksista tulee huomenna! Yöllä nukkumaan meno teki tiukkaa ja tietysti piti kuunnella Four ennen sitä kokonaan läpi. Olin muistanut oottaa melkein ajallaan (keskellä yötä) mun opiskelupaikan vastaan ja kun vierailin Wilmassa näkyi siellä lukionasiat, aika vanha olo taitaa olla. //Ja tosiaan stadionille ei saanut järkkää ottaa, enkä jaksanut sitä alkaa salakuljettaa, joten nää kuvat on otettu puhelimella ja laatu sen mukainen :D

Lauantai 27.6

Tänään, me tanssittiin. Nukuin periaatteessa pommiin ja heräsin puoli yhdeltätoista. Puolessatoistatunnissa sain kuitenkin itseni laitettua ja pakattua. Hangon juna oli aivan täynnä ja ensimmäistä kertaa vuosiin oli lipuntarkastuskin. Junan vaihto onnistua ongelmitta ja sitten vain odotin että Pasilaan pääsisin. Spotattiin Emmin kanssa ja käytiin hakemassa evästä ja juotavaa. Hypättiin seuraavaan bussiin ja mentiin katsomaan järkytyksenä kuinka paljon ihmisiä siellä oikein oli jonottamassa. Jono kaarteli siellä täällä, onneksi ei edes yritetty mennä sen päähän. Infosta meille vain sanottiin, odottakaa tuossa nurtsilla että jono hälvenee. Edes kuudelta se ei ollut muuttunut melkeimpä mihinkään.

Onneksi meillä oli hauska aika odottaa! Jäätiin ensin juttelemaan yhden tutun kanssa ja siihen suoraan meidän eteen TVOF-Jesper bändinsä Sugarballs kanssa pisti esityksen pystyyn. Melkein yksityiskeikkamainen porukkamäärä ja poikien kanssa sai heittää läppää melkein joka välissä. Mä taisin tehdä sitä vähän liikaakin, koska Jesper heitti mun puhelinta rytmimunalla. Hyvä tähtäys! Kuunneltiin melkein pari tuntia, kun pojat laulo covereita ja otettiin sitten 2/3 yhteiskuvat. Mä todellakin tykkäsin meidän ns. lämmittelijöistä. Tunnelma todellakin nousi kattoon. Me todellakin aijotaan nähdä vielä uudestaan. Ehkä jo aijemmin, kuin uskotaankaan!

Mutta palaten taas sinne ihan viralliseen keikkaan. Kun vihdoin päästiin Stadioniin sisälle ja löydettiin meidän paikat, oli Ikellä jo täysi show menosssa, tiedä sitten kauanko se oli jo silloin mennyt. Ikke meni muutenkin vähän ohi, eikä se ollutkaan se tärkein asia. Mutta seuraava lämppäri nosti tunnelman jo korkealle ja muistin taas miksi rakastan käydä keikoilla, ja brittiläistä musiikkia. Meillä oli todella hauskaa ja pidettiin kunnon bileet omalla rivillämme. Mutta valitettavasti tunnelma kerkesi jo pahasti latistua, ennen kuin suosikkinelikko lavan valloitti.

Puolituntia oltiin vaan, ihan just, ihan just. Mutta sitten kun pojat tulivat näkyviin oli ainakin mun fiilikset aivan uskomattomat. Oli todella vaikea tajuta, että pojat, joita oon seurannut monien vuosien ajan ja jotka koko sen ajan ovat olleet ns. kaukaisia olivatkin oikeasti siinä edessä. Taino olihan siinä välissä muutama tuhat ihmistä, mutta kuitenkin. Settilista oli ihana ja poikien keskenäinen naljailu aivan liian söpöä, joskin ensimmäiset kappaleet mä koko ajan etsin sitä puuttuvaa palasta. Eniten Zayn puuttumisen huomasin Little Thingsin aikana. ja muutenkin tuntui, että moni hänen osuuksistaan oli laitettu Harrylle. Harry viihtyikin paljon meidän puolella, Louis ei edes käynyt siellä, Liamkin vain kerran.

Keikka kului aivan liian nopeasti ja kun encoren viimeinen kappale, Best Song Ever, soi; silmät eivät voineet olla kostumatta. Liian pitkä odotus oli palkittu, kerran. Olen melkeimpä varma, etten enää ikinä tule näkemään poikia, ainakaan yhdessä. Pessimisti ilmoittautuu! Jäätiin katsomaan lavan purkua siihen asti, kunnes järkkä meidät pois ajoi. Hirveään ihmismassaan meno ei houkuttanut, joten pidettiin vielä jatkobileet. Myös hauskaa meillä oli kävellä Emmin bussipysäkille, vaikka sitten jouduttiinkin erota, mutta hei nähdään me jo ensiviikolla. Itse suuntasin vielä yöllä kotiin ja siellä kahden aikaan keikkaa fiilistelin. Ja mä löysin päivän aikana unelma työn, kuvata keikoilla, hah!