Vapaa-aikaa täytyi itselleen järjestää, karsittiin nukkumisesta.

Lauantai 24.1

Meille oli sanottu, että herätys on kahdeksalta, mutta eipä sitä ollut ollenkaan. Ensimmäinen herätys soi meidän makuupaikassa kuuden aikoihin. Siitä eteenpäin säännöllisesti. Itse herättiin seitsemän aikoihin ja alkoi kaunis kaunistautuminen puhelimen taskulampun valossa. Meikkaus, juttelu ja sitten vielä rappusten kiipeily sai ajan kulumaan nopeasti ja kahdeksalta jo ihmeteltiin miksei meitä oo tultu herättämään. Oltiin kuitenkin kaikki kuusitoistatyttöä ajoissa kirkossa. Ja oltiin keritty jo todeta, ettei meitä ole tarkoituksella herätetty. Suoritettiin vedenpyhitys kirkossa, saatiin naama täyteen vettä. Kierrettiin kirkkoa lumessa, suurin osa ilman takkia. Ja kirkon lopussa meille kerrottiin, että tarkoituksella sinne itse tultiin. Eihän meitä töissäkään välttämättä herätetä.

Yhdeksältä me suunnattiin aamupalalle. Sen jälkeen opittiin siivouksesta, ja käytiin siivoamassa rakas E-solu. Seinässä lukee edelleen mun nimi! Yhdeltätoista leikittiin ulkona Miron ja Juulin kanssa. Eikä siellä kyllä kylmäkään tullut, asiaan kyllä vaikutti myönteisesti että liikuttiin koko ajan. Kahdeltatoista meillä oli taas oppitunteja, joka loppui lounaaseen. Ja syötiin mahdollisimman nopeasti, koska meidän ainut päivällä ollut noin tunnin tauko alkoi. Käytettiin se missäs muualla kuin takkiksen yläkerrassa hengaten. Siellä kyllä oli niin upeaa, tai sitten meillä oli vain täydellinen porukka. Kolmelta alkoi taas oppitunnit, mutta mä en valita mä tykkäsin niistä. Varsinkin Pasin opetusmetodit oli parhaita. Kumpa vaan olisin ottanut mukaan jonkun vihkon jotta muistiinpanoja olisi ollut mukavampi tehdä. Tekemällä oppii ja ensikerralla paremmin. Ja Petrus ja muurahaiset <3

Jälleen me syötiin, Vitsi mulla on niin ikävä Lällyä ja sen ruokaa. Kiitos keittiöhenkilökunnalle! Ja kun oltiin syöty matkattiin me kirkkoon. Oltiin aika taitavia laulajia, vaikka itse sanonkin. Sitten muut meni saunaan, ja yksi teki melkeenviuhahduksen. Me hengattiin muutaman tytön kanssa yläkerrassa ja kerrottiin kauhutarinoita. Liian pelottavia sellaisia, koska kun ihmisiä tuli oltiin kaikki tosi kauhuissaan. Mentiin sitten askartelemaan itsellemme nimikyltit, kauniit sellaiset koska laminointikonekkin onnistui Petruksen ansiosta kuntoutumaan. Yhdeksän aikaan mentiin syömään ja kun aikaa jäi oli meidän yhden tyypin kanssa tarkoitus kirjoittaa esseetä. Se sitten vähän jäi ja löydettiin itsemme kirkossa jo aivan liian nopeasti.

Kirkkokin meni miellyttävän nopeasti, mutta mä ainakaan en oo niin järkevä että menisin sen jälkeen nukkumaan, vaan hengasin yhden tyypin huoneessa nelisen tuntia. Kävihän siellä muutama muukin ja nähtiin jotain mitä ei koskaan olisi haluttu nähdä. Kolmen aikaan hipin "kiltisti" omaan makuupaikkaan ja siella chillattiin sitten vielä tyttöjen ja yövahtien kanssa. Ja Tiakin sinne juoksi, ja saatiin aika hyvät naurut. Yksitellen ihmisiä tippui, unihiekkaa joidenkin silmiin putoaa. Itse valvoin melkein seitsemään. En kyllä oikeasti, ihan JO viideltä menin nukkumaan. Muutaman tunnin sai silmiä kiinni pitää.