Runoilijansuoni yritti suodattaa runon pois. Kauas pois.

Lauantai 17.1 ~ Sunnuntai 18.1

Kokonaisuudessaan rento viikonloppu. Mun mielestä läksyt on niin turhia koska ne vaan luo lisäpaineita, mutta en ole kokenut niiden kuitenkaan auttavan mitään. Tehköön ne jotka haluaa. Sunnuntaina tehtiin ensimmäistä kertaa broilerinjauhelihasta sellasia vähän kuin lihapullia ja sitten kastiketta ja kaikkea muuta todella hyvää ruokaa. Tuli kerrattua sanakokeeseenkin!

Maanantai 19.1

Aamulla oli tunnin alussa pitkä aamunavaus, joten sain kerrattua koko sen ajan sanakokeeseen, joka meni hyvin 9-, kyseessä siis englanti, en mä ruotsista tollasia sais. Muutempa koulussa ei mitään ihmeellistä tapahtunut. Maanantait on silleen chillejä, mutta selkä kuolee kirjojen painoon, koska kielissä niitä on kaksin kappalein. Sielunsiskoja?

Tiistai 20.1

Kerrankin päivä jolloin ei ollut kokeita. Mutta tottakai seuraavana päivänä jälleen englanninsanakoe oli tulossa. Viimeinen tunti oli jotain selittämätöntä, skippasimpa sitten sen jälkeen soittotunnin ja tulin kotiin välissä, ihan vain hetkeksi hengittämään. Keramiikassa päästin sisäisen taiteilijani vapaaksi ja maalasin örkkejä. Ja palkkasin toisen siivoamaan mun puolesta. Jos on varaa, niin on valtaa. Tai jotain sinne päin.

Keskiviikko 21.1

Koulua, olipas suuri yllätys. Englanninsanakoe meni melkeen täydellisesti 10-, mä en oo koskaan saanut niin hyvää ja voi vitsi kun mä hehkuin onnesta kun sen myöhemmin takaisin sain. Liikunnassa oltiin koppipalloa med Emmi-Pallopää. Koulun jälkeen kävin kotona syömässä ja sitten lähdin kirkkoon. En mihinkään jumalanpalvelukseen, vaan piano ja urku oppilaat pääs soittamaan pianourkuja. Se oli sairaan siistiä, vaikka oonhan mä niitä kerran aikaisemminkin soittanut. Silloin olin kyllä ykkösellä. Sieltä sitten kiirehdin soittotunnille. Ig #naimisiin2018, onhan meillä hauskaa!

Torstai 22.1

Jännitys nousee, huomenna lällyyn mun tieni kävi. Välillä kommenteissa näkee, ettei ihmiset välttämättä katso näitä päivämääriä, onhan se hauskaa. Viisi ja puoli tuntia koulua, sen jälkeen kiireen vilkkaa kotiin pakkaamaan. Miksi laukut onkaan näin pieniä ja petivaatteet vie paljon tilaa. Isompia laukkuja, tiiviimpiä lakanoita. Kannatusta idealle? Nukkumaan piti mun ajoissa mennä, ellen kohta valoon lennä. Mutta univelka on kiva kaveri, jatkukoon se kesään asti, koska Kaisa lampun osti. //Mulla ei oikeesti noita kuvia löydy, miten se voi olla edes mahdollista? Mä taidan viikonlopun hengittää kameran linssin läpi! Joten jos on jonkinlaisiin kuviin tai postauksiin toiveita, niin hopi hopi kommentoimaan!