Pompittiin, kiljuttiin, itkettiin ja juhlittiin, Bailando!

Keskiviikko 10.12

Koko päivän koulussa vain ajatukset juoksivat illassa. Koulupäivässä vaan chillailua, liikan tunnilla sisällä hengailua tyttöjen kanssa. Vitsi ulkona oli kylmä. Tai sitten se olin vaan mä kun olin aika kipeenoloinen. Äikän tunnilakaan olo ei ollut mitä parhain, mutta syy saattoi tietysti olla perhoset vatsassa. Kun lähdettiin ajamaan Helsinkiin, oli mun tarkoitus lukea kokeisiin, mutta pimeä tuli nopeasti, eikä vain jaksanut lukea. Stadissa me mentiin suoraan Hartwalil, ja hetken päästä alkoi pääsemään sisään.

Ihmisiä oli paljon, ostettiin pitsaa ja saatiin sentään istumapaikat. Kävin sen jälkeen nappaamassa mukaani t-paidan ja avaimenperän. Meijän kaveritkin tuli siinä sitten vastaan ja hengattiin niiden kanssa ennen keikan alkua. Vaihoin t-paidan päälle ja sitten mentiin hengaamaan baariin. 19-vuotiaalta kysyttiin paperit, multa ei. Aika normaalii tykkään. Mentiin sitten istuu meidän paikoille, jossa kuunneltiin läppäriä. Silloin vielä pystyi hyvillä mielin istua. Keikka alkoi kymmenisen minuuttia myöhässä, sähkötaulutakana ei toiminut kunnolla, mutta sitten se olikin menoa!

Kolme neljä ensimmäistä kappaletta seistiin järkkien tarkan silmän alla, mutta sitten kun Enrique siirtyi areenan takaosaan, niin juostiin sinne perässä. Se tunne kun näkee ihmisen alle metrin päästä. Tiiviit tunnelmat, mutta itse sain sentään hengitettyä. Ääni ei kulkenut, mutta eihän sillä niin väliä ollut. Kun lähdin tulemaan takaisin päin, ihmisiä meni lavan eteen, joten itsekkin tuli siellä loppukeikka oltua, tokassa rivissä, aivan lavan vieressä. Ihmiset kilju, itki ja piti hauskaa. Ite joskin vain jumitin käsiäni kuvaamalla, mutta kun ei puhelimessa vain ole niin hyvää laatua. Vain muutaman kuvan otin, mutta videoa senkin edestä. 

Kaikki mun lempikappaleet, I Like It, Bailando, Finally Found You, Tonigth I´m Fucking You ja monia muita. Myöskin muutama mulle täysin tuntematon kappale, mutta ei se menoa haitannut. Viinaa, laulua seksistä, bileistä, mutta myös tunteellista menoa. Muutaen kaivannutkaan, paitsi että lippis katoa, ja olisi se Bailando voinut olla espanjaksi, mä rakastan sitä kieltä. Keikka tuntui loppuvan kuitenkin kuin kesken, olisi saanut jatkua vielä monta tuntia. Käveltiin räntäsateessa autolle ja lähdettiin ajamaan Hankoon. Karjaalla kahdentoista jälkeen haettiin juotavaa, kurkkua kuivasi jo aivan liikaa. Kotona oltiin joskus kahden aikaan. Mä olin tosi valmistautunut kokeeseen.