Oikeasti matkustin mä Helsinkiä pakoon, koska mun koti on Hanko.

Perjantai 7.11

Kaikka alkaa "Sä tuoksut ihan kesälomalta", koulun radiosta. Päivä jona me oltiin rasittavia, päivä jolloin katsoin koulussa luvallisesti neljä tuntia sarjoja tabletilta. Pitää oikeasti hommata se Netflix. Kuvistyö etenee, kyllä se kohta valmis on. Ainakin toivottavasti. Valmistaudutaan viikonloppuun maistelemalla sokkona asioita. Levä on hyvää patongilla ja pahinta oli marjapiltti. Outoa. Illalla käytiin jäätymässä katsomassa ilotulitusta, joka oli kyllä odotettua parempi. Kaunista, pimeällä, kaikki hankolaiset kerääntyneenä yhteen, vain koska pystyy. Nyt meillä on uusi k-kauppa, mikäköhän sen uudeksi slangisanaksi tulee?

Lauantai 8.11 ~ Maanantai 10.11

Mun viikonloput menee samalla kaavalla, joskin alunperin mun piti lähteä kuoroleirille viikonlopuksi. Mutta flunssa alkoi iskeä päälle ja päätin jäädä kotiin, joka oli oikea päätös, koska kuumehan siinä sitten nousi ja se vei vielä maanantainkin. Melkein tunnollinen opiskelija, lomalla sairastetaan. Pastillien ylisyöntiä ja kuuman mehun juontia kieltä polttaen. Kaivaten yhteiskuntaopin sijaisen oppitunteja. Kiitos Juha meillä oli hauskaa, mutta en mä sua opettajana pysty kuvittelee, ehkä koska niin kauan ollaan tunnettu, mutta harvalla on kaveri opettajana.

Tiistai 11.11

Koulussa, koska on vaan yritettävä sinnitellä. Kurkkupastilleja menee pari pakettia päivässä, joka taasen aiheuttaa myös pahaa oloa. Mutta henki kulkee, ja joskus se äänikin. Soittotunnilla ja paljon myöhemmin illalla säveltapailussa kävin. Tiistaitunti säveltapailussa, jotain sellaista mitä en oo pitkään aikaan kokenutkaan. Mutta nyt oli aika sen mahdollisuuden, koska kutsui mua seuraavana päivänä vähän suuremmat piirit. Joten tulevaa päivää varten piti ne läksytkin tehdä hiukkasen aikasemmin, muuten olisin varmaan nukahtanut pystyyn.

Keskiviikko 12.11

Tänään mä meen stadiin! Mutta melkein koko päivän koulussa olin. Vikan tunnin kuitenkin jo matkalla istuin. Perille kerettiin tarpeeksi ajoissa, että mä pystyin mummin luona piipahtaa. Ne puolen tunnin visiitit ei oo kivoja. En olisi halunnut lähteä, mutta toinen paikka mua jo odotti. Sinne sitten metrolla matkustin. Koulutusta jälleen meillä oli. Alotettiin kirkosta tietysti. Vaikka kurkkuun sattuu mä laulan, kuorossa tai resitoin yksin. Siinä saa unohtaa kaiken muun. Onneksi muuten pää vaan täyttyisi. Sitten mentii leipää syömään, vaihdeltiin kuulumisia ja servauksia. Ei ole ankan voittanutta. Myöskin meidän ohjaajia nähtiin. Ja Jonathania tunnistanut en edes olisi. Tai ainakin melkein. Sen hymy oli kiva!

Käsiteltiin leirillä työskentelyä, kukakohan edes sen materiaalin luki. Pasi ja Christo aika hauskasti Vadelmavenettä imitoi, kun sanoin että jonkun pitää hankoon tänään vielä päästä. 22 Sivua, voi tuntua liialta mutta mielenkiintoistahan se oli. Tehtiin myös esitykset melkeen päästä. Onneksi tabletti mulla oli. Ensi kerralla en itse paikalla olla voi, Vaikka se tärkeätä on. Enrique vie kuitenkin voiton, miten kummassa siihen enää kuukausi ois. Koulutuksen jälkeen me porukalla jälleen sinne Kluuvin mäkkiin mentiin. Osa sporalla, osa kävelle. Samanaikaan perillä kuitenkin oltiin, joten mitä sillä väliä oli. Sieltä sitten mun matka kotiinpäin koitti. Autossa syödä yrittäen. Loppupeleissä jäätelöt vain päälle onnistuin kaatamaan ja melkeen puhelimen siinä uittamaan. Onneksi kymmeneltä jo kotona olin, en ois päivää enää pidemmäksi keksinyt. Vaikkakaan nukkumaan ei vaan voinut mennä, muutenhan se loppunut olisi.