Yöllä mä haluan vain, jäädä sun sängyys nukkumaan. Mutta se säännöissä kielletty on.

Ensikatsomalta kun ajettiin piha-alueelle näytti se niin autiolta, mutta kun lähestyttiin näkyi muutama tuttuakin tutumpi naama pihalla seisomassa. Viisi mun ihmistä mun omalta leiriltä, ihana nähdä! Heitettiin tavarat Annan saliin ja sitten jäätiin porukan kanssa seisomaan pihalle, pelleilemään ja vaihtamaan kuulumisia suomi-ruotsi sekoituksella. Myöskin muutamaa tuttua ohjaajaa näin ja onnistui Toffe pöllimään yhden röökitkin. Ollaampas järkeviä. Ihmisiä alkoi tulla ja taivas alkoi pimentyä. Tero, Kalab ja Ana kun saapuivat alkoi keskustelun volyymi myös nousta. Ja kun puhuttiin mopoista, niin Tero kertoi kuinka yhdessä miitissä kaksimetrinen "teini" ajoi mankilla, hassua tässä oli se että kyseessä oli mun "veli".... Noloa, vai hauskaa, mistä sitä tietää, ainakin oli jotain yhteistä jutunjuurta.

Odotettiin vaan koko ajan että Mark tulisi. Välissä tietysti muitakin ihmisiä saapui, mutta kun meidän Turkuromanin auto ilmeistyi näkyviin, niin juostiin kuin päättömät kanat moikkaamaan meidän hullua. Sua oli odotettu! Myöskin kaikki ne tutut ihmiset, joskin he kenen kanssa itse leirillä paljon olin eivät vaivautuneet paikalle. Mutta omapa oli häviönsä. Kahdeksalta melkein kaikki olivat jo tulleet ja aloitettiin Annan salissa nimenhuudolla. Aika moni oli onnistunut ilmoittautumaan kaksi tai jopa kolme kertaa ja Markilta ei sanottu sukunimeä, syrjintää vai kiusauksen estoa?

Meille sanottiin, että on iltapa, joka kuitenkin jälkeempäin selvisi vain välipalaksi. Ja sen jälkeen meillä oli tutustumisleikkiä ja kirkko. Jossa kuultiin että meillä on vielä ruokailu ja saadaan valvoa kahteen Annan salissa, jossa me ei kuitenkaan valvottu. Vaan oltiin A-solussa, joka oli pojilla. Itse hengasin yön suurimmaksi osaksi Teron huoneessa välillä maaten, välillä tehden kaikkea muuta esim. pullonpyöritystä. Suurin osa porukasta valvoi toisten soluissa mutta muutama meni oikeasti jo nukkumaan. Ja sitten oli ne eräät jotka lähtivät kävelemään kaupungille ja tulivat takaisin viiden aikoihin. Olihan se hauskaa. Tapasin fiksumman ihmisen kuin Samuli, ja muutenkin tutustuin muutamiin ihaniin ihmisiin. Joskin monen nimi jäi täysin epäselväksi kun en edes yrittänyt oppia niitä. Empä olisi uskonut että juuri heistä tulisi minulle ne jälkikäteen yhdet tärkeimmistä.

Meitä tultiin häätämään omiin huoneisiin nukkumaan kymmentä vaille kaksi, mutta vain kapinoinnin ilosta valitettiin että luvattiin kahdelta. No viivyteltiin hyvänyön toivotuksilla ja kaikella muulla itsemme soluihin jossa vielä vaatteiden vaihtoa jne. Kun nukuttaja kiersi huoneet läpi, oltiin vaan voitko laittaa valot ja oven kiinni. Oltiin kilttejä. Parempi se on käyttäytyä muka kiltisti, kuin pilata työmahdollisuutensa heti alussa. Mutta enhän mä vielä nukkumaan mennyt, vaan tabletilta sarjoja katsoin ja ihmisille chattasin. Leirielämä ei ole tarkoitettu nukkumiseen, vaan valvomiseen. //Ja taas mun kone sanoi itseään irti ja sain julkaistua tämän vasta nyt. Mutta kyllä me joskus saadaan nykyaika kiinni :D