Ensimmäinen kerta.

Keskiviikko 3.9

Kouluun taas menin, jännittynein mielen. Koko päivän mietin vaan, miten mä tuun selviimään. Helsinki kun muo kutsuu, pakkohan sitten on yksin junaan astuu. Kuitenkin ensin koulua kuus, lisänä vielä pianonpimputus. Liikunnantunnin jälkeen kotiin suihkuun, ei yhtään tuu aikataulu muuttuu. Neljän junaan mä yksin meen. Seurana vaan tabletti ja kuulokkeet. Näin mä siellä mun luokkalaisen, kertoen siitä wapaten. Junan vaihtoa karjaalla, oikeaan vaunuun astumalla. Pasilassa poisjäänti ja mummin luokse juoksuaskelin. Ruokaa mukaan ottaen ja sitten Itikseen ajaen. Mä oon kotona, nukun kymmenentyynyn kanssa. Voisimpa jäädä tänne ainaan nauttimaan saasteiseen ilmaan. Tämä on unelma.

Torstai 4.9

Tarkoitus oli nukkua niin pitkään kun haluaa, mutta kyllä sitä voi herätä valmiiseen aamupalaan. Nauttikaa te vaan siitä liikuntapäivästä, mä oon täällä ja meen shoppailee. Kuitenkin se tarkoitus oli sinne työhaastatteluun mennä ja paikkakin tuli lunastettua, taisinmpa olla tarpeeksi vakuuttava. Nytten sitten Itäkeskus kutsuu kahdeksi viikoksi. Isi tuli sitten meitä hakemaan, kotiin päin mummin kanssa suunnistetaan. Kerrankin se on täällä ja seurasta nauttia saa.

Perjantai 5.9

Koulussa taas, odottaen vaan kotiin pääsyä. Makumatkassa me onnistuttiin saada aikaa kulumaan jopa yli ja vielä senkin jälkeen jäätiin juttelemaan. Kotiin tultua oli tuoreita lihapullia, vielä lämpimiä. Sitten alkoi mulla se niin sanottu suursiivous, koko illan se vei, mutta mun huone oli edustuskunnossa, huomaa oli. Ehkä jos tän taas siistiksi saan, voisin vaikka kuvata videota, näkisitte mun pikkusopen. Illalla jännittynein mielin nukkumaan, apua huomenna ne juhlat ovat.