Miten niin kaksi kuukautta.

Sunnuntai 27.7

Olin ajatellut viettää vain rauhallista päivää kotona, mutta suunnitelmiin tuli muutos, kun Alex ja Tuisku kysyivät syömään. Yllätys yllätys me mentiin Nadiniin, jossa me ollaan yhtä kertaa lukuunottamtta käyty joka kerta. Syötiin ja juteltiin, kyseessä oli kuitenki ensimmäinen kerta, kun nähtiin kesän aikana. Ja juteltavaahan riitti. Tuli myöskin ilmi, että kaksi mun leiriläistä on ollu Tuiskun luokalla, pieni maailma! Mentiin sitten käymään Tuiskulla,  mutta lähdettiin sieltä ensin Alexille ja kauppaan, josta hortoitiin meidän pihalle pelleilemään ja lukemaan Cosmopolitania, jonka ostin vartavasten Alexille. Niin tuttua ja turvallista nähdä taas tuttuja ja kaikki oli melken niin kuin ennenkin.

Maanatai 28.7 - Torstai 30.7

Kuumuudesta valittamattomuutta, mutta kyllä se lämpö lamaannuttaa. Tietokoneesta tuli mun elämä. Ikävä leirille iski karvaampana kuin koskaan, nämä ihmiset kanssasi kulkee. Tajusin myöskin sen, että kesää oli kulunut jo kaksi kuukautta ja kohta olisi aika palata kouluun, ja hei apua mä oon ysillä. Kouluun palaaminen tuntui kivalta, mutta myöskin pelottavalta, ja ärsyttävältä. Mä en voi enää valvoa neljään ja nukkua kolmeen. Mutta heinäkuun loppuminen tarkoitti myöskin sitä, että mä olin selvinnyt kesästä.