Mun ei tarvitse soutaa.

Torstai 24.4

Heräsin hiukan ennen kymmentä ja pika-ehostus ja suuntasimme katsastamaan Tallinnan Rimiä, muutama tunti vain aikaa kiertää kaupunkia. Kävimme kahvilla ja itse ostin kaupasta muutaman meikkituotteen, limua ja herkkuja. Milkan Oreosuklaa ajoi minut vararikkoon, mutta se nyt vaan on niin hyvää. Kuitenkin selvisin neljälläkympillä, huh! Päästiin laivaankin takaisin. Kierreltiin ympäri laivaa ja kaupoista osteettiin muutamia tuotteita. Mentiin vielä ennen perilletuloa syömään, itse söin samaa ruokaa, kuin edellisenä iltana, mutta nyt siinä taisi olla pihvi raaka ja mulle tuli huono-olo, ei kiva! Onneksi kuitenkin pääsin sitten laivasta pois ja suunnattiin ratikalla (jossa en ole ollut moneen, moneen vuoteen) asemalle ja ostettiin liput junaan ja odotettiin sitä. Matka meni hyvin ja vaikka oltiinkin myöhässä, tuntui kuin matka ei olisi ollut pitkä. Kotona kuitenkin huono-olo ja pääkipu jatkuivat, jopa pahentuivat. Joten suuntanani oli sänky ja tekemisenä nukkuminen.

Perjantai 25.4

Kouluko? ei! Parantelua ja nukkumista koulun yli. Herätessä hauska katsoa kun oli lähetetty kuvia kotitaloudentunnilta, kiitos kun muistit mutkin! Kotona tavaroiden pakkausta, lepäämistä ja vain hengittämisen yrittämistä. Elämä on hankalaa.

Ette voi uskoa kuinka ärsyttävää on tajuta, että yksi ainut muistikortti on viottunut ja siinä on kuvat Tallinnasta ja tärkeät Mäntsälän keikkakuvat. Kettuuu. Yksi mahdollisista syistä miksi musta ei olekkaan kuulunut, tai sitten syy on se etten ole kerennyt, jaksanut, halunnut paneutua blogiin. Kun on mukavaa, tai no vähemmänkin, niin musta ei kuulu mailla eikä halmeilla. Kyllä te tiedätte sitten mistä mä puhun, kun muutama postaus tulee julki.