Ollakko vai eikö olla?

Torstai  3.4

Pitkään nukuttu aamua. Näihinhän voisi vaikka tottua! Laivalla shoppailua, ehkä vähän liikaakin. Flunssan pahentumista, ruuan mauttomuutta ja pelikoneita. Ajanhan sai myös nukkumalla kulumaan. Periaatteessa jotenkin laivalla ei ollut oikein tekemistä tai sitten oli itse vaan niin naatti jo siinä vaiheessa. 

Perjantai 4.4

Aamuinen valmistautumine, perhosia vatsassa. Tältä kuntuu töihin meno? Ehkä se kuitenkin tuntuu vain uusissa tilanteissa? Aamulla oli kaunis sää. Onneksi sainkin nauttia siitä ja aloittaa tettini vasta yhdeltätoista. Ihan ensimmäiseksi sain alkaa koristella liikkeen ikkunoita. Se oli ihan kivaa, koska sai käyttää jonkinlaista luovuutta. Sainkin homman hoidettua suhkot ajoissa ja ihan hyväksytysti. Juttelin joidenkin asiakkaidenkin kanssa. Pääsin ajoissa kotiin, koska työtä ei ole paljon. Kotona sitten yritti levätä sitten seuraavaa päivää varten, jotta tuon tetin saisi kokonaan suoritettua. Miksi sitä tulee kipeeksi aina, kun on kiireisin aika.

Lauantai 5.4

Kyllä mä sitten onneksi pääsin aamulla sängystä ylös ja selvisin jopa työpäivästä. Vai voiko sitä edes työksi kutsua? Valokuvasin uusia tuotteita ja laitoin niitä tänne! Ihan kivaahan se on. Varsinkin joidenkin varastotetteihin. Me like! Vaikkin tuuli vaivasi ja varjo piinasi, oli mulla kuitenkin kivaa. En kumpanakaan työpäivänä kerennyt/pitänyt ruokatuntia. Välillä popsin kurkkupastilleja ja vettä. Ihan hyvin siinä pärjäsi. Käytiin äidinkanssa hakemassa yhdestä crillistä ruokaa, kysymys, mitä ilman tomaattia tarkoittaa? No ettei siinä olisi tomaattia!!! No onneksi siitäkin ruuasta selvittiin kebabia pesemällä. 

Sunnuntai 6.4

Jotenkin viikonloppu katos, tai jotain? Kouluviikko edessä oottaen, paniikkia kaihoten. Läksyjä ja tottakai sitä mietitystä ja liekitystä. Ollakko vai eikö olla, kostaakko vai eikö kostaa, kuollakko vai eikö kuolla? Unelmojen elämää, eläen peläten, painajaisiin hukkuen. Laulaen ilosta, itkien surusta. Toivoen liikaa, pyytäen liian vähän.

Maanatai 7.4

Tai sitten ei. Sängyssä makaamista. Kipeenä olo, itkunhuutoja. Miksen mä vaan kouluun pääse? Tuntea kuinka kaikki katoaa, tai sitten vaan unohtaa. Ajatellen vaan, ettet sä yksin oo. Tai ainakin toivoen että se toteutuu. Kokeet saattaa joskus pelottaa, mutta ne vaan romuttaa, läksyt ne kuluttaa.